perjantai 12. toukokuuta 2017

Puutarhaa aistimassa

Auringonpaiste innosti tänään koiran kanssa lenkille Espoossa sijaitsevaan Marketanpuistoon.
Toki, käyn siellä muutenkin suhteellisen usein kävelemässä, vuodenajoista riippumatta.

 
Marketanpuistoon minulla on jollain tapaa "erityinen side", sillä olen suorittanut osan viherrakentamisen työssäoppimisjaksojen harjoittelusta siellä. Ja siksi mielelläni seuraan Marketanpuiston mailla luonnon keväistä heräämistä, kesän runsaita istutusalueita, syksyn voimakkaita värejä ja talven lumisia hetkiä.

Pari vuotta sitten, olin opiskelukaverini Katjan kanssa Marketanpuistossa mukana rakentamassa Hannosen Joukolle viherkattoa. Se oli mielenkiintoinen parin päivän projekti.
https://pihajapuistotie.blogspot.fi/2015/05/kokemusta-rikkaampana.html
Sääli vain, että rakentamista seuraava talvi oli aika haastava ja kasvit kärsivät jonkin verran.... Mutta mielenkiinnolla seuraan, milloin katolla alkaa tänä vuonna vihertämään.
Nyt noilla nurkilla vihertämisestä vastasi pääosin tällainen hahmo.....




Tänään pysähdyin hieman tutkailemaan Marketanpuiston Aistipuutarhan tilannetta. Jos Aistipuutarha käsitteenä ei ole tuttu, niin sillä tarkoitetaan mm. sitä, että erilaisilla kasvi- tai materiaalivaihtoehdoilla on huomioitu kaikki aistit.


Heisiangervopensaat, Physocarpus opulifolius 'Diabolo' (muistaakseni Aistipuutarhassa kasvaa tämä tummanpuhuva lajike) on ryhdikkääksi leikattu ja kehystää aluetta kauniisti.

Samettisen pehmeä nukkapähkämö, Stachys byzantina, joka tunnetaan myös nimellä lampaankorva, on perenna, joka kukkiessaan on noin 30-40 cm korkea. Se väriltään harmahtava ja samettinen nukka antaa sille utuisen pinnan.





Peittokurjenpolvi, Geranium x cantabrigience 'Cambridge', joka on helpohoitoinen maanpeitekasvi, puolestaan kylpi Aistipuutarhaan osuvassa auringossa terhakkaana.





Kevätvuohenjuuri, Doronicum orientale 'Finesse', oli puolestaan päässyt jo hyvää kasvuvahtiin.



Kevät on todellakin antanut tänä vuonna odottaa itseään. Mutta onneksi päivät ovat kuitenkin pidentyneet! Nyt voimme sitten asteittain seurata hiirenkorvien puhkeamista ja nauttia siitä vaaleanvihreästä ajasta, joka on vielä kaikki edessä päin!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti