PARVEKENÄYTTELY, Senioriparveke, Vantaan Asuntomessut 10.7.-9.8.2015

Senioriparveke on nyt rakennettu!

Kohde löytyy osoitteesta Rubiinikehä 1B A-rappu, 3 krs.

Tervetuloa!

 



Taustalla Laatikkokaupan puurasioita.
Edessä kirpparilta ostettua rekvisiittaa.



Laatikkokaupan parvekelaatikko,
oikealta loistosalvia, härmesalvia,
edessä riippuverbena ja takana kärhö.




Veera Pfäfflin Senioriparveketta varten suunnittelema
Jane Austen kuosi.

Ruukut/Ambius,
Kasvit /Antikaisen Puutarha.

Laatikkokaupan parvekelaatikot,
Piha ja Puistotien tekstillä
"Ryytimaa".

Kaija ja Seppo nauttivat yhteisistä eläkepäivistään. Ajan hammas on aiheuttanut pientä kulumaa ja hetkittäin liikkuminen on hieman haastavaa. Yleiskunto molemmilla on edelleen hyvä.

Kaija on käynyt muutamia kuukausia sitten läpi oikean jalan polvileikkauksen. Tämän vuoksi hänelle on valittu hieman normikorkeutta korkeampi tuoli, jossa on pyörät edessä. Sitä on tarvittaessa helppo liikutella. Pieni korkeusero parvekkeen ja asunnon välillä ei kuitenkaan haittaa liikkumista.

Pariskunta arvostaa lasitetun parvekkeen tuomia mahdollisuuksia, jolloin kevätauringon paistaessa, parvekkeen lämpötila lähtee nousuun ulkoilmaa nopeammin.
Hyvällä tuurilla ensimmäiset päiväkahvit nautitaan parvekkeella jo huhtikuussa! Olo tehdään mukavaksi pehmeillä tuolien istuinpehmusteilla sekä kietoudutaan selkää ja käsivarsia lämmittävään torkkupeittoon. Kädessä höyryävä kuppi kahvia…

Kesän edetessä pariskunnalla on tapana nauttia aamu- ja päiväkahvit omassa kesäparatiisissaan – säällä kuin säällä. Parvekkeelta on myös mukava seurata alueen päivän tapahtumia.
Pyörillä varustettujen huonekalujen liikuteltavuus helpottaa kapealla parvekkeella toimimista ilman mittavia ponnisteluja. Kasvien kasvatuksessa on kiinnitetty huomioita siihen, että Kaijan ei tarvitse liikoja kumarrella, vaan kasvit ovat helposti käden ulottuvilla. Parvekkeen hyötykasveille ja kukille on valittu kevyet, mutta suurikokoiset ruukut.

Kaijan ja Sepon juuret ovat maalla. Omalla parvekkeella kasvava marjapensas ja mansikat, sekä näiden suomat vitamiinit, ovat helposti käden ulottuvilla ja vie ajatukset takaisin lapsuusvuosiin.

Pärnuun suuntautuva Seniorien kylpylämatka odottaa ja parveke voi (ilmanvaihto huomioituna) jäädä muutamaksi päiväksi huoletta kasvattamaan uutta satoa ja uusia nuppuja. Matkan jälkeen on taas mukava palata kotiin, jossa oma parvekeparatiisi odottaa.
Suunnittelun lähtökohdat:
– annettu tila
– kohderyhmä
– helppokulkuisuus/ toiminnot keskitetty päätyihin
– kalusteiden helppo liikuteltavuus
– kalusteiden kotimaisuus ja puumateriaali
– kasvien helppohoitoisuus
– terveysvaikutteet ja silmänilo

Kohteen tiedot

Suunnittelija: Sarica Timberg / Piha ja Puistotie, pihajapuistotie.fi

Toteuttaja: ViihtyisäPiha Oy
Kalusteet: Kiteen Huonekalutehdas Oy, kiteen.fi
Parveke- ja puutarhalaatikot: Laatikkokauppa Carmi Oy, laatikkokauppa.fi
Ruukut: Ambius, ambius.fi
Kasvit: Antikaisen Puutarha, antikaisenpuutarha.fi ja Puutarhanikkarit, puutarhanikkarit.fi
Valaistus: Airam, airam.fi
Tekstiilit: Finntracon, puffa.fi ja Veera Pfäffli, veerapfaffli.com

Parveke on esillä puukerrostalossa,  Vantaan Asuntomessuilla 10.7.-9.8.2015 ,   TERVETULOA!

PARVEKENÄYTTELY, Urbaaniparveke, Vantaan Asuntomessut 10.7.-9.8.2015

 



 





Urbaani parveke on nyt rakennettu!
Löytyy osoitteesta Rubiinikehä 1B A-rappu, 3 krs.
Tervetuloa!



Värikkäissä tekstiileissä Veera Pfäfflin
suunnittelema Peacock -kuosi.
Kalusteet: Varax
Matto: kierrätysmateriaalia, Canvas,
RedDot Award 2014.
 

Ruukut: Ambius
Kasvit: puksipuu/Ambius, lime ja tumma koristebataatti
sekä punainen heinä arabiansulkahirssi/ Antikaisen
Puutarha.

Ruukut/Ambius,
Laakerinlehtipuut/Ambius,
Säkkituoli/Puffa
Lehtikori/Varax
Matto/RedDot Award 2014

Kohteen fiktiivinen tarina:

 

 

Elina ja Antti ovat 80-luvulla syntyneitä. He ovat lapseton pariskunta, molemmat syntyneet suurissa kaupungeissa ja heidän arkensa on hektistä. Kumpikin luo uraa omalla sarallaan.

 

Elina on graafinen suunnittelija, jolla on silmää väreille ja muodoille. Omassa kodissaan Elina ja Antti arvostavat selkeää ja helppohoitoista parvekkeen ”perusrunkoa”, jossa on heidän tyyliin sopivat kalusteet, tekstiilit sekä kasvit. Se edustaa heille tilaa, jossa voi ladata akkuja päivän päätteeksi.

Parvekkeen tyyliä ja värimaailmaa voi helposti uudistaa tekstiileillä.

 

Antti on start-up yrityksen perustaja ja aloittelevan yrittäjän aika kuluu pitkälti yrityksen toiminnan käynnistämisessä ja jalansijan saamisessa markkinoilla.

 

Yhteiset hetket ovat nuorelle pariskunnalle arvokkaita. Illan tullen tunnelmoidaan parvekkeella ja arvostetaan kulinaarisia nautintoja.

 

Elina ja Antti viihtyvät matkoillaan Keski-Euroopan metropoleissa ja parveke on osaltaan saanut vaikutteita myös Keski-Euroopan maisemista. Se on helppohoitoinen, heidän näköinen ”keidas”, joka on pienellä twistillä maustettavissa vaihtuviin värimaailmoihin.

Sopivan hetken tullen Elina istahtaa parvekkeelle ja selailee sisustuslehtiä, matkavalokuvia ja visioi uusia ideoitaan. Antti luottaa Elinan varmaan makuun ja on antanutkin tälle vapaat kädet stailata parvekkeen kerta toisensa jälkeen uuteen uskoon.

 

Lähtökohdat:
– tilan antamat mahdollisuudet
– kohderyhmä
– trendikkyys
– helppohoitoisuus ja helposti muokattavissa
– less is more

 

Kohteen tiedot

Suunnittelija: Sarica Timberg / Piha ja Puistotie, pihajapuistotie.fi

Toteuttaja: ViihtyisäPiha Oy

Kalusteet: Varax-Products Ab, varax.fi ja Puffa, puffa.fi
Ruukut: Ambius, ambius.fi
Kasvit: Antikaisen puutarha, antikaisenpuutarha.fi ja Ambius, ambius.fi
Valaistus: Airam, airam.fi
Lyhdyt: Finntracon
Tekstiilit: Finntracon, Puffa, Veera Pfäffli veerapfaffli.com

Kohteen kuvia lisätään blogiin rakennusvaiheen jälkeen.

Parveke on esillä puukerrostalossa, Vantaan Asuntomessuilla 10.7.-9.8.2015,   TERVETULOA!

 

 

Kaksi aurinkoa

Aurinkoa on tänä kesänä saanut odotella.
Onneksi se sentään näyttäytyy Juhannuksen kunniaksi kaksin kappalein.

Ihanaa Juhannusta!

Green Care

Kuluneen puolen vuoden aikana, muistisairaiden ihmisten hoivakotiympäristöt ovat tulleet minulle tutuiksi. On ollut pysäyttävää todeta, kuinka nopeasti muistisairaus voi edetä. Ja myös se, että muistisairaus ei koske pelkästään ikääntyviä ihmisiä.
Vuosi sitten, läheiseni sai Alzheimer-diagnoosin. Nyt ollaan siinä pisteessä, että hänelle on tehty päätös vakituisesta ympärivuorokautisesta hoivapaikasta. Sairaus on siis edennyt niin aggressiivisesti, että ei ole enää toivoa palata omaan kotiin.
Vuodessa on tapahtunut paljon. Todella paljon. Toki, muutos koskettaa muistisairasta itseään kaikkein eniten, mutta eturintamassa oleva omainen saa kyllä oman osansa tästä sairaudesta. Sairaus tuo mukanaan sen, että tuttu ihminen muuttuu niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tai itse asiassa muutos oli alkanut jo aikoja sitten, en vain pitkään aikaan ymmärtänyt, mistä oli kyse.
Ja kun aloin epäilemään, niin siinä vaiheessa oli henkisesti kova paikka joutua ottamaan kantaa toisen ihmisen "itsemääräämisoikeuteen". Kaikesta, mitä tähän mennessä on tullut vastaan, on selvitty. Tavalla tai toisella. Mutta kyllä välillä (monesti) matkan varrella on ollut sellainen olo, kuin olisi vedetty ensin pesukoneen pikalinkouksella muutama tuhat kierrosta ja sen jälkeen vielä mankelin läpi.

Uskon myös, että olen itse jollain tavoin muuttunut tämän prosessin aikana.

Arvostan niitä ihmisiä entistä enemmän, jotka päivä toisensa jälkeen tekee hoitoalan työtä, joko kutsumustyönä, ammatikseen valinneena tai omaishoitajan roolissa. Työ on raskasta ja ihmiselämän vaalimisen näkökulmasta sitä arvokkainta työtä.

Sain vuosi sitten ensimmäisen toimeksiannon toimia vanhainkodin "kukkalähettinä".
Eli toimitin mukavan määrän amppeleita ja istutettavia kesäkukkia hoiva/vanhustenkotiin.

Ja muutama päivä sitten sain jälleen tuon samaisen toimeksiannon lisättynä sillä, että jäin istuttamaan osan kukista vanhainkodin pihalle. En tiedä kuinka monen hoivapaikan budjetoinnissa huomioidaan se, kuinka pieni investointi loppuen lopuksi voi ilahduttaa suurta osaa ihmisiä. No, toki on varmasti ihmisiä, jotka katselevat mieluummin tyhjää betonista kukkalaatikkoa, mutta uskallan kyllä väittää, että useimmat meistä saa enemmän iloa piha-alueesta, jossa on väriä.
Toimitimme tässä tapauksessa hoivakodin toivomat kukat heille, mutta jos itse hoivakodilla ei ole näkemystä mitä kukkia voisi tilata, niin ammattilainen kyllä auttaa asiassa.

Oli ilahduttavaa kuulla, että tänä vuonna kyseisen paikan asukas, joka oli vuosi sitten ollut jo samaisessa hoivakodissa, oli pyytänyt niitä samoja punaisia pelargoneja kuin viime vuonna. Toivon hartaasti, että hoivakodin henkilökunnalla oli resursseja siihen, että halukkaat asukkaat pääsivät myös itse osallistumaan kukkien istuttamiseen.
Voin hyvin olla väärässä, mutta kun loogisesti miettii ikääntyvää ihmistä/hoivakodin asukasta, niin voisin veikata, että vielä tässä vaiheessa monen juuret ovat maaseudulla. Ja kun esim. muistisairaan muistijälki tuntuu kuitenkin säilyvän pidempään nuoruusvuosissa, niin voisin hyvin kuvitella että monille kukkien tai kasvien kanssa touhuaminen voisi olla eheyttävää puuhaa.
Olen itse saanut viettää lapsuuteni kesät maalla ja tunnen edelleen mitä suurinta riemua, kun itse kasvattamat kukat alkavat kukkimaan tai kasvattamani hyötykasvit tuottavat satoa.
On ihanaa seurata kasvun ihmettä! Ja jos sitä pystyy silmänilon lisäksi myös nauttimaan makuaistien muodossa!

Toivoisin mitä suuremmassa määrin, että laitoshoidossa (asiakkaan tilanne huomioiden) olisi mahdollista saada osallistua omin käsin mukaan vihertoimiin.

Näin maallikkona ajattelen, että kiireessä ei ehkä muisteta pysähtyä ajattelemaan, että yhden pienen auringonkukan siemenen istuttaminen voi jollekin yksilölle olla iso juttu ja kuukauden kohokohta.
Ja jos sen saa vielä kukkimaan, niin kuinka monta auringonkukan siementä se tuottaakaan!

Kun kukinnon ottaa talteen ja kuivaa, niin talvella siemenistä on iloa linnuille ja lintujen puuhista niille, jotka seuraavat maailman menoa ruudun takaa......