torstai 26. helmikuuta 2015

Fast Foodia


Päivä on mennyt siivillä.
Tein eilen pikapäätöksen, että suoritan vielä viimeisen valinnaisen näyttötutkinnon, joka liittyy palvelun tuotteistamiseen. Joten siihen liittyvien raamien parissa on päivä mennyt aika rattoisasti.

Myös ensi kuun Helsingin Messukeskuksen Kevätmessujen asiat pitävät kiireisinä.
Sekä itse messuosaston kuviot että Piha ja puistotien messumateriaalien työstäminen vaatii oman aikansa päivästä. Mutta, kaikki edellä mainitut ovat kyllä mielekästä tekemistä, eli en valita, vaikka nyt taas mennään aika haipakkaa.

Klo 13.30 vatsani kyseli, että "Haloo...onko tänään mitään pöperöä tarjolla??"
Sitä kun uppoutuu työn touhuun, niin ajantaju välillä häviää eikä meinaa muista syödä.

Helpompi vaihtoehto olisi ollut heittää kuppi kahvia naamaan ja pala leipää, mutta ei...
Ei tähän alla olevaan paljon enempää aikaa mennyt.
Ripauksen enemmän tekemistä ja muutama minuutti enemmän aikaa.

Jääkaapista löytyi 3 pientä kesäkurpitsaa, 1 fenkoli, 1 peruna, 1 sipuli.
Ja paketillinen kylmäsavuporosulatejuustoa. Ei muuta kun vettä kattilaan ja kasviksia pesemään ja pilkkomaan. Ja pienen kiehuttelun jälkeen kasvikset olivatkin jo kypsiä soseutettavaksi.

Kyytipojaksi sosekeittoon paketillinen sulatejuustoa ja höysteeksi valkosipuli öljyssä pyöräytettyjä krutonkeja.
Ja tietty ripaus suolaa ja pippuria.
Se on siinä! Kasvispitoista Fast Foodia!



PS. Jos satut valmistamaan yllä olevaa keittoa, niin fenkolista jää soseutuksenkin jälkeen vielä jonkin verran "pitkiä kuituja"....jos ne häiritsee, niin ne voi helposti siivilöidä pois.

lauantai 21. helmikuuta 2015

Piirrä se kartalle...

Kuten tuossa edellisessä kirjoituksessa mainitsin, niin opinnot alkavat olemaan pikku hiljaa "paketissa".

Olin suunnitellut viettäväni maaliskuun Hollannissa viherrakennustöissä. Pitkän ja haasteellisen jumppaamisen jälkeen harjoittelupaikka löytyikin. Mutta, kohtalo tunki sormensa peliin. Läheisen sairastumisen vuoksi jouduin valitettavasti pakittamaan ulos tästä ainutlaatuisesta tilaisuudesta, joihin opintojen ohessa olisi ollut mahdollista päästä. What a pity, mutta velvollisuus ajaa omien tarpeiden ohitse...

Välillä elämä heittelee kapuloita rattaisiin ihan kaksin käsin, mutta täytyy vain jaksaa uskoa siihen, että kaikella on tarkoitus. Ajattelen asian näin, että tänä vuonnahan Messukeskuksen Puutarhamessut järjestetään jo maaliskuun puolella. Jos olisin ollut Hollannissa, niin tämä tilaisuus olisi puolestaan mennyt minulta ohitse.
Ehkä palkitsen itseni koulusta valmistuttuani jollain pienellä tripillä, jossa pääsen maisemiin, missä silmä ja mieli lepää! Ei olisi keväinen matka Hollannin tulppaanipuistoon, Keukenhofiin, yhtään hassumpi matkakohde! Tai jokin muu kohde, jossa pääsen aistimaan puistojen muotoja ja väriloistoa kaikkien aistien kyllyydestä!



Olen tässä vuosien varrella oppinut ymmärtämään (Luojan kiitos) itseäni hieman paremmin ja todennut, että minulla pitää mielellään olla monenlaista erisorttista projektia meneillään samanaikaisesti. Jos ei juuri sillä hetkellä toteutusvaiheessa, niin vähintäänkin ajatustasolla ja ainakin kehitysvalmiudessa. Tämä on itse asiassa ollut kantava voima työelämässäni, että olen saanut olla mukana jatkuvasti muuttuvien valikoimien kehittämisessä ja tämän vuoksi ehkä hankinta-ala on sopinut luonteelleni erinomaisesti.

Lähestyvä koulun päättyminen on vaikuttanut siihen, että on ollut korkea aika hieman selkiyttää omia ajatuksia. Päässäni pyörii monia ideoita ja imen itseeni muuttuvan maailman mahdollisuuksia ja haasteita. Olen huomannut, että tietyn tyyppisiä ihmisiä on alkanut "kuin huomaamattani" ilmestymään elämääni. Eikö sitä sanota, että ihmiset tulevat toistensa elämään jotain tarkoitusta varten? Täyttämään jotain "tilaa", pidemmäksi tai lyhemmäksi ajaksi...

Olen joutunut katsomaan silmästä silmään asioita, joita en vielä pari vuotta sitten edes tullut ajatelleeksi, että ne millään muotoa kuuluisi jokapäiväiseen elämääni. Halusin tai en. Mutta olen viime päivinä oppinut myös ymmärtämään, että ilman näitä haastavia kokemuksia, en ehkä olisi oppinut tarkastelemaan elämää juuri kyseisestä perspektiivistä.
Ja tajuamaan, että tulevaisuutta voi lähetystä siitäkin näkökulmasta!

Jotta sain mieltäni askarruttavat "samaan sarjaan kuuluvat palikat" aivolohkoni oikeisiin lokeroihin, päätin tällä viikolla istua alas ja käyttää kokonaisen päivän kartan rakentamiseen. Aloin saksimaan vanhoista lehdistä kuvia, sanoja, ajatuksia, jotka jollain tavoin puhuttelivat minua. Ne olivat kaikki suloisessa sekamelskassa pöydällä, kunnes yksi kerrallaan ne löysivät oman paikkansa koosteessa, jonka tein. Ja kun katsoin lopputulosta, ymmärsin, että sekamelskassa olleet komponentit olivat jokainen löytäneet oman merkityksellisen osansa tarinasta.

Tarinani kääntöpuolelle olen sitten puolestaan alkanut työstämään "Mind Mapia" ihan puhtaasti sanamuodossa....se vaatii vielä hauduttelua ja täydentyy pikku hiljaa.
Samalla olen miettinyt omia vahvuuksiani, kehityskohteita jne....  Paljon ajatustyötä ja tämä on sellainen vaihe, joka vaatii mielenrauhaa ja ajoittaista hiljentymistä.

Mikään tarina ei ole koskaan valmis. Tarinoita pitää kehittää eteenpäin, muokata, lisätä tai poistaa siihen kuuluvia tai kuulumattomia osa-alueita. Mutta tarinatkin alkavat jostain ja se alku on nyt piirretty kartalle.


Pieni osa tarinaani.....

Mitä tahansa, lyhyessä tai pitkässä juoksussa, elämääni tulen tekemään, niin varmasti kaksi voimakkainta elämäni valintoja ohjaavaa asiaa ovat juuret ja elämänarvot. Juuret luovat pohjan elämälle ja elämänarvot ohjaavat tekemistä. Eikä yhtään huono idea ole sekään, että kuuntelee itseään ja noudattaa intuitiota, joka jokaisessa meissä varmasti asuu, osalla vahvempana osalla vielä uinuvassa tilassa....


tiistai 10. helmikuuta 2015

Vierivä kivi ei sammaloidu

Muutama päivä on taas kulunut erilaisia kuviota pyöritellessä ja blogin kirjoittaminen on jäänyt hieman taka-alalle.

Aloitetaanpa vaikka tentistä.
Jiihaaaa, tentti on ohi! Aika sekalainen koealue oli tentittävänä, mutta uskoisin, että olen selviytynyt kokeista ihan kunnialla. Opinnot alkavat olemaan jo aika loppusuoralla. Minulla on pääasiassa kaksi juttua vielä "vaiheessa", eli kasvisto, jota olen jo alkanut työstämään, mutta en ole saanut vielä valmiiksi.



siperianhernepensas eli Caragana arborescens.
 
 
 
Äitini nuoruudessaan tekemä kasvisto.
 
Toinen jäljellä oleva proggis on sähköisen portfolion koostaminen.
Siinä tämä opinahjo alkaa sitten pikku hiljaa olemaan.
Jonkin verran meillä on vielä koulun penkillä istuttavaa, mutta koska viime vuoden aikana suoritin kaikki pakolliset työssäoppimisjaksot, niin sekin homma on hoidettu.

Viime viikkoina olen käynyt aktiivista keskustelua eri tahojen kanssa, eli käytännössä sopinut yhteistyökumppanuuksista, joiden kanssa tulen jatkossa toimimaan.
Maailman pelikenttä on kuitenkin laaja, joten luotettavien yhteistyökumppaneiden löytäminen on tärkeää. Se on oman toiminnan kannalta olennaista, mutta myös asiakasta ajatellen. Kasvatan omaa verkostoani hitaasti ja harkiten. Pääpaino on siinä, että kanssani toimivien yhteistyökumppaneiden toimiala on sellainen, että se tukee omaa toimintaani. Ja että voin puolestani antaa heille jotain lisäarvoa omalla osaamisellani. Ja viime kädessä, että siitä on hyötyä myöskin asiakkaalle!
Omassa tekemisessä on tärkeää keskittyä siihen "core businekseen", jonka hallitsee tai jossa tietää haluavansa tulla hyväksi.... tai siis erittäin hyväksi.

Tämän kevään puutarhamessut, tai virallisesti Helsingin Messukeskuksen Kevätmessut, 26. - 29.3., työllistävät minua myös tällä hetkellä. Olen osallistumassa messuille, tällä erää tosin stailausnäkökulmasta.
Viime vuonnahan osallistuin messujen "Garden Party" alueen rakentamiseen ja purkamiseen. Eli siinä mielessä ei ihan uutta hommaa, mutta tänä vuonna saan taas hieman erilaisen näkökulman messurakentamiseen.

 
 
Kevään tullen ihmiset heräävät myös talviuniltaan ja ajatukset kääntyvät kohti omaa pihaa tai parveketta. Suunnittelutyöt alkavat taas pikku hiljaa työllistämään.
Kevättä kohden vauhti sitten kiihtyy, sillä katson, että erilaisiin tapahtumiin osallistuminen on myös tärkeä osa oman osaamisalueensa näkyvyyttä.
Ja tulipa tässä muutama ilta sitten ilmoittauduttua parille ylimääräiselle kurssillekin.


Olemme saaneet perheeseemme myös uuden pienen ihmeen. Valloittava pikku herra, tosin hyvin villi sellainen, on muuttanut meille. Eli edesmennyt Casper-koiramme on saanut seuraajan. Tämä pieni westie on nyt 3 kk ja meno sen mukaista. Kotimme on muuttunut osittain "suljetuksi taloksi" ja osittain suureksi koiran temmellyskentäksi. Virtaa tässä kaverissa on yhtä paljon kuin pienessä kylässä. Onneksi lämpötilat ulkona eivät ole olleet kovin pahasti pakkasella, tänäänkin reippaasti plussan puolella, joten olemme päässet hieman haukkaamaan happea ja purkamaan virtaa ulkona.
Hieman alkuun jännitti myös se, että kuinka paljon "yövalvomista" tulee pennun kanssa.... Mutta tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin, koira on vetänyt ihan saman pituiset yöunet kuin muukin perhe.