torstai 25. syyskuuta 2014

Rivitalon takapihalla tapahtuu - osa 3

Homma etenee... edelleen hitaasti, mutta varmasti. Ja ennen kaikkea vaihtelevissa sääolosuhteissa.

Eilen oli sangen mukava syyssää, tänään vettä tuli vaihteeksi aivan saavista.

Asiakkaan pihan istutusaltaaseen tulevaa Oriveden mustaa liuskekiveä.


Pari päivää on mennyt kiviä naputellessa ja lohkoessa. Välillä käy hyvä tuuri ja kivikasasta löytyy valmiiksi kuin toisilleen luodut palaset, jotka loksahtavat paikoilleen lähestulkoon itsestään. Liuskekivillä rakentaminen tuntuu siltä, kuin olisi suuren palapelin kimpussa.
Alla pari hyvää esimerkkiä luonnostaan hyvin yhteen sopivista kivistä.

 



Mutta ennen kuin yllä olevaan tilanteeseen on päästy, niin suuria liuskekiviä piti saada pienemmäksi. Alla Marin näyte siitä, kuinka liuskekivi lohkeaa pienempiin osiin, kun sen pudottaa tai heittää kiveä vasten.

Huomaa ilmassa lentävät kivenpalat, tässä
halkeaa suuri liuskekivi kahtia.

Kun suuret liuskekivilaatat on saatu pienemmiksi, niin suurin osa ajasta menee siihen, että yrittää löytää sopivaa kiveä tai muokata sellaista muuriin sopivaksi.


Etsivä löytää...

Viherhattutäti tutkailee muurin päätyä...
Hmmm, sopisiko tämä kivi tähän...?


Ja vaikka meitä viherrakentajia ei olekaan tehty sokerista
eikä me vettä pelätä...

...niin kyllä termarissa mukana tuotu kahvi ja
pieni Pågenin korvapuusti
tulee hyvään tarpeeseen.
Hyvä ruoka, parempi mieli!
Ja sitten taas jatketaan....

maanantai 22. syyskuuta 2014

Rivitalon takapihalla tapahtuu, osa 2 - united bloggers

Tänään rivarin takapihalla oli kaksi bloggaajaa vauhdissa - Viherhattutäti ja Pi Halla.
Sain viikonloppuna Kuopiosta työssäoppimisjaksolta kotiutuneen Viherhattutädin kaverikseni tähän projektiin, ainakin osaksi aikaa.
Oikein hyvä, sillä kaksin päivä sujui nopeasti, pystyi vaihtamaan mielipiteitä ja otettiin siinä pari tuumaustaukoa, mitä vaihtoehtoja etenemisen suhteen oli käytettävissä.

Silmämääräisesti näyttää siltä, että piha on suhteellisen tasainen, mutta tarkemmin mitattuna korkopisteet ovat aika eri tasoissa, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että eri kohdista pitää kaivaa eri määrä maata pois, jotta muuri saadaan etenemään suhteellisen suoraviivaisesti.
Liuskekiven paksuus tosin vaihtelee kivikohtaisesti, joten ihan tarkkaa pinnantasoa on vaikea määritellä. Jokainen kivi on omanlaisensa ja muurin profiili muotoutuu sen mukaan, miten kukin kivi löytää oman paikkansa.

 
Kivirakentamisessa pohjatyövaihe tuntuu varmasti asiakkaan näkökulmasta kestävän ikuisuuksia.
Ja näinhän se menee, että pohjan valmistelu vie yllättävän paljon aikaa.
Tänäänkin on kärrytolkulla kärrätty multaa pois ja soraa tilalle ilman, että se juurikaan näkyy missään.
Homma kuitenkin etenee, hitaasti, mutta varmasti.



Tänään tuli syksy. Siis kirjaimellisesti.
Vettä tuli taivaan täydeltä ja kengänpohjat täyttyivät savivellistä.

Lits, läts...

Viherhattutädillä oli hyvät, työssäoppimispaikasta saadut releet eli säähän sopiva vaatetus.

Viherhattutäti junttahommissa.

Minä puolestani näytin Hullujen Päivien mainoksessa olevalta kummitukselta, keltainen kaapu päällä.


Sadetta on ilmeisesti huomennakin luvassa, joten lehahdan jälleen kohteeseen helmat heiluen =)

Huomenna "raksaporukkamme" kasvaa yhdellä jäsenellä. Ja siitä eteenpäin projekti sitten etenee 2-3 hengen kokoonpanolla, päivästä riippuen.




torstai 18. syyskuuta 2014

Vaihtuvia lämpötiloja

 

On ollut upea ja pitkä kesä sekä syksy - siis ilmojen puolesta.
Siitä me kaikki voimme varmasti olla samaa mieltä.

Syksyn merkit ovat kuitenkin havaittavissa, ainakin hetkittäin, vaikka päivien lämpötilat viistävät edelleen lähemmäs paria kymmentä astetta.

Alla muutamien viime päivien havaintoja ja kuvia:

Aamu-usvan aika



Hanhia korkealla taivaalla....
...ja ruokailijoita läheisellä pellolla.
Aamukastetta lehdillä

Yön jäljiltä kohmeinen voikukan harsopallo
Acer ginnala, mongolianvaahtera, syysasussaan

Kastekarpalot lumimarjan pinnalla
Auringonkukka ja auringonsäteet


Hehkuvat kehäkukat
Sorvarinpensaan kukinto
Syksyn komeamaksaruoho kukinnassaan
Kiireinen ruokahetki
Hehkuvia värejä
Piha ja puistotien virallisia sivuja varten tuli itsekin käytyä valokuvattavana.
Ystäväni, Satu Mali, on ammattitason kuvaaja, joten hänen puoleen oli helppo kääntyä.
Kuka minut tuntee, tietää, että en erityisesti viihdy kameran edessä. Tämän vuoksi minusta ei juurikaan ole kuvia.
Mutta tässä siis rennon virallisia kuvia, joita tulee näkymään Piha ja puistotien yhteydessä.
 


Piha ja puistotien teeman mukaisesti, matkalla
puistotiellä....



maanantai 15. syyskuuta 2014

Rivitalon takapihalla tapahtuu, osa 1


No niin, viime viikolla valmistuneen kivimuurin jälkeen muutama päivä on vedetty henkeä, tehty suunnitelmia, budjettia ja materiaalihankintoja seuraavaa kohdetta varten.
Tällä viikolla käsittelyyn pääsee espoolaisen rivitalon takapiha.
Takapihassa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta istutusaluetta päivitetään vastaamaan uuden asukkaan tyyliä.
Pation värin käsittely jää ensi kesälle, mutta nyt syksyllä on tarkoitus keskittyä istutusalueeseen sekä takapihan valaistukseen.

Ja tästä se homma lähtee...


Lähtötilanne.


Suuntaa antava luonnos tulevasta takapihasta.

Aloittelin eilen yksin tätä kohdetta. Tai siis oli minulla seurana taloyhtiön takapihalla syyspuuhissa ollut orava.
Opiskelukaverit ovat tällä hetkellä kiinni toisissa projekteissa, mutta alkuviikosta on toiveena saada Mari minulle kaveriksi.

Eilinen meni pääasiassa siinä, että aamulla kävin sähkömiesten kanssa läpi mihin valaistus on tulossa.
Sen jälkeen kävin nykyisen istutusalueen kimppuun.
Otin talteen kuunliljat, kiviä, betoniset reunakivet ja kuorin istutusalueen.
Rikkaruohoa sisältävä kerros on "poiskuljetettavien listalla" ja  käypää maa-ainetta keräsin talteen ja isännöitsijän luvalla kävin kippaamassa multaa taloyhtiön syreenipensaille, jotka katselmukseni jälkeen huomasin olevan aika huonossa maaperässä. Eli ajan hengen mukaisesti mahdollisimman paljon materiaalista pyritään hyödyntämään uudelleen, tavalla tai toisella.

Kuorittu istutusalue


Talteen otettu materiaali


Aidan toisella puolella kasvaa kaunis, vanha vaahtera...

..jonka juuret kulkevat asiakkaan pihalla, juuri siinä kohtaa
johon on tulossa liuskekivilaattoja.
Haasteita odotettavissa tässä kohtaa.


Vanhan istutusalueen pintakerros kerättynä kasaan.

Uudelleen hyödynnettävä multa.
Tässä on jo kaivettu tulevalle liuskekivelle pohjaa
sekä alustavasti tiivistetty juntalla maata.
Tämän päälle tulee vielä sorakerros sekä asennushiekka.
Homma jatkuu huomenna, sillä tänään olimme luokan kanssa Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa kuvaamassa kasveja.

Tämän rivitalon pihan päivityksen vaiheet jatkuvat osassa 2, 3 jne...

Seuraa blogiani ja katso miten istutusalueen saneeraus etenee!









lauantai 6. syyskuuta 2014

Käviks tuuri, kun vastaan tuli kivimuuri?

Kyllä, kävi mahtava tuuri! Pääsin rakentamaan alla olevaa muuria! Yes.




No niin, se on sitten toinen, ja viimeinen, kouluvuosi potkaistu käyntiin.
Ehdin istua kokonaiset pari päivää koulun penkillä, kun jo ilmoittauduin saman tien lennossa projektiin, jossa rakennetaan asiakkaalle kylmäkivimuuria.

Kylmäkivimuurin määritelmä löytyy alta.
"Kylmämuuri on ilman muurauslaastia ladottu kivimuuri. Kylmämuurirakenteita ovat esimerkiksi maanvastaiset linnoitusmuurit ja kiviaidat."
(määritelmä edellä www.nba.fi  / Tiilen historiaa Suomessa).
Kylmäkivimuurin rakentaminen kuuluu perinnerakentamiseen, joten tämänkin vuoksi halusin ehdottomasti päästä mukaan tähän projektiin.


Lähtötilanne. Muuri on kuvassa näkyvän puun, villivadelman
ja marjapensaiden takana.
 
Kyseinen asiakastyö sijaitsee Kirkkonummella ja kyseessä on suhteellisen jyrkkä rinne, josta purimme ensin vanhan muurin. Vanhan muurin takana olevan maamassan täytemaana oli käytetty mitä mielenkiintoisimpia "rakennusmateriaaleja". Sieltä löytyi liesituuletin, kaakelia kilotolkulla, rikottua lasia jne. Tämä oli jälleen erinomainen läpileikkaus siihen, että on todella vaikea arvioida etukäteen työn määrää, käytettävää aikaa ja tarvittavan maamassan vaihtamista saneerauskohteessa...
Vastaan voi tulla ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä.

Kyseenalaista pihantäyttömateriaalia.

Luonnonkivistä rakentaminen on hidasta. Meillä on aika rajallinen määrä materiaalia käytettävissä, joten joudumme tilkitsemään etuosasta rakoja pienemmillä kivillä. Suuria kiviä muokataan osittain taltalla ja moskalla (pieni leka). Meillä ei ole koneita käytössä, pelkästään aivot, lihasvoimat ja kottikärryt!
Etuosaan muuria pyritään valitsemaan kiviä, joissa on suhteellisen tasainen pinta, eli edestä päin katsottaessa kiven "naama" olisi aika sileä.
Tämän kivirivin taakse tulee sitten lisää suuria kiviä, tilkintäkivet sekä soramursketta.



Tasattu pohja ja suodatinkangas.

 Lähtökohtaisesti työ on purkamisen jälkeen edennyt näin:
-ensin soraa tulevan muurin pohjalle (huomioitava myös, että soramurske tulee ulommas, kuin itse muuri) ja tämän jälkeen maa tasattiin juntalla.
-väliin suodatinkangas, joka vedettiin rinnettä pitkin ylös, jotta saatiin maamassat eristettyä.
-suodatinkankaan päälle jälleen soramursketta, joka myös juntattiin tiiviiksi.
Sitten vaan latomaan kiviä.
On hyvä latoa mahdollisimman suuria kiviä alimmaiseen riviin.
Työtä kannattaa käydä arvioimassa eri perspektiiveistä matkan varrella, jotta näkee myös sen, että muuri etenee leveyssuunnassa oikein sekä kaato myös (n. 10% 1 m matkalla ylöspäin).

Ja näin se homma etenee....







Kivimuurin rakentaminen on erittäin antoisaa ja
kivitöissä vietetyn päivän jälkeen TODELLA tietää tehneensä fyysistä työtä. Voin myöntää, että kotiin päästyäni pienet nokoset ovat kyllä tulleet tarpeeseen.

Työ on vielä vaiheessa, mutta saanemme sen valmiiksi ensi viikon alkupuolella.

Sitten sen jälkeen siirrynkin Espoon Viherlaaksoon, johon olen tällä hetkellä suunnittelemassa rivitalon takapihan pienimuotoista istutusalueen profiilinkohotusta ja tarkoituksena on myös olla rakentamassa tämä kohde.

Ei käy aika pitkäksi, ei. Mutta mikäs tuolla ulkona on ollessa, raikkaassa ilmassa ja ainakin toistaiseksi suhteellisen mukavassa syyssäässä!

Tilannepäivitys 9.9.
Muuri valmis.
Tällaisen me siitä teimme!