Valtatie E18 / Vt 7, Haminan kehä

Viime viikkoinen uutinen Kymen Sanomissa pysähdytti.
Husulan tunnelin graniittimuuri oli sortunut.
Onni onnettomuudessa, että (tietääkseni) se oli sortunut yöllä eikä kukaan ollut loukkaantunut.
Onni oli myös siinä mielessä matkassa, että tämä tunneli ei vielä ole käytössä.

Miksi tämä uutinen kiinnosti minua erityisesti, on se, että tämä on se kohde, jossa olin alustavasti
keskustellut olevani työssäoppimisjaksolla tänä kesänä. Siksi olin myös käynyt kuvaamassa paikan päällä useaan otteeseen.
Tämä on myös se samainen kohde, jota veikkasin työhistoriani rankimmaksi työrupeamaksi.
Ja sitä se varmasti olisikin ollut.
Jos puutarhalla työskennellessä on kuuma, niin näissä töissä olisi Saskiaa palanut varmasti 3x 1,5 litran pulloa päivässä. Aurinkoisella ilmalla vähemmän hengittävät raksakuteet niskassa, turvakengät, suojalasit, kypärä ja kuulosuojaimet. Siihen sitten vielä päälle raskas ja ajoittain varmasti vaarallinenkin fyysinen työ.

Husulan tunnelin muurinrakennusta syyskuu 2013.

Husulan tunneli, lokakuu 2013.

 

Kuvattu Kymen Sanomista toukokuussa 2014.

Livenä paikan päällä tutkailemassa tilannetta viime sunnuntaina.


Niin, elämässä on hyvä olla plan a ja plan b.... ja miks ei c ja d:kin, jos vain ideoita riittää.

Kun tämä työssäoppimispaikka ei toteutunut suunnitellusti, niin kommentoin opettajalleni, että kaikella on varmastikin tarkoitus.... 
Tämä on projektina ainutlaatuinen, "meriittinä" se ei varmasti naiselle olisi ollut hullumpi, kuten varmasti myös täällä olisi voinut saada monipuolista oppia, jos ajoitus olisi ehkä ollut toisenlainen.
Mutta lopulta se työ, jota tähän kesään varsinaisesti oli tarjolla, ei valitettavasti kohdannut niiden tavoitteiden kanssa, jota minulla tämän työssäoppimispaikan työtehtäviin olisi ollut..






Kun on vauhtiin päästy...

..niin antaa mennä vaan!

Niin, olen päässyt istuttamisen makuun.
Ihan samoin tavoin, kuin lämmin ilma on innostanut asiakkaita ostoksille, kukkamania on alkanut kiilumaan omissa silmissäni.

Kun päivä puutarhalla on pulkassa, omat istutustyöt ovat jatkuneet Villa Matildassa, siis vapaa-ajan viettopaikassamme.

Pääoven vieressä olevat kukat, lumihiutale
ja pinkit pelargonit - kuinkas muuten : )

Yläkertaan pienemmälle terassille tuleva
istutus. Tämän kaveriksi tulee suurempaan
ruukkuun valkoinen hortensia.

Puuliiterin kulmalla oleva miljoonakelloamppeli,
jossa myös maahumalaa.

Työn alla olevia, itselle ja ystäville tulevia.

Turveharkkojen keskellä on hortensia, joka koki talven aikana
kovia. Leikkasin sen, siistin ympäristön ja istutin reunalle
yrttejä.
 

Kas näin: timjamia, Kuvernöörin kukka, ranskalainen rakuuna,
rosmariini, salaattia ja rucola, joka pääsee kasvattelemaan
uusia lehtiä. Edelliset päätyivät jo lautaselle.

Sitten istutin pari pensasmustikka uutuutta
'Pink Lemonade'
Tämän pitäisi tehdä suuria marjoja, jään
kieli pitkällä odottamaan satoa!



Yläkerran suuremman terassin kukat.
Miten taivas voikaan olla näin sininen!

Niin, ja sitten kun kaikki nämä oli saatu istutettua, ilma alkoi kylmenemään. Pihamme täyttyi parin tunnin aikana tutuista pensastuki, harsokangas, pyykkipoika-viritelmistä.
Nähtäväksi jää, kärsivätkö kasvit minkä verran tästä kylmästä aallosta...

Jos päivällä taivas voi olla sininen, niin talon takana
ilta joella, voi olla hyvin eri näköinen.
"Illan rusko, hyvä rusko", oli mummillani
tapana sanoa. Tarkoittaa sitä, että huominen päivä
on ilmojen puolesta hyvä. Ja olihan se!



Elämää puutarhalla, osa 4

Lämpimästä ilmasta johtuen 1,5 l  (siis pullollinen "kirkasta" kuplivaa) Saskiaa on kyllä valunut kurkusta alas työpäivän aikana. Ja bonuksena ulkona työskentelystä olen myös saanut jo hieman väriä kasvoille. Viikko sitten työpäivän jälkeen startatessani autoa puutarhalta, auton mittari näytti
+32 astetta. Eli ehkä arvaatkin mikä seuraava lauseeni on. Voit vain kuvitella, kuinka lämmintä kasvihuoneella on auringon porottaessa! Tai, ei sitä tarvitse kuvitella, tervetuloa vaan ostoksille ja nauttimaan kasvihuoneen tarjoamasta eksoottisesta kuumuudesta.
Mainittakoon kuitenkin, että vastaavasti kylminä päivinä ei kasvihuoneilla niin kovin lämmin ole.

Lämmin toukokuu on herättänyt asiakkaat.
Monilla on juhlia tiedossa, valmistujaisia ym., ja ihmiset haluavat laittaa pihansa kauniiksi.
Monet asiakkaat käyvät perinteisesti ostoksilla ja lähtevät sitten auto pullollaan kotiin tekemään istutuksia. Osa asiakkaista on puolestaan antanut meidän hoitaa puutarhalla valitsemiensa kukkien istuttamisen.

Tällä viikolla tyypillisiä asiakkaisen lauseita ovat olleet:

"Apua, nämä kaikki eivät mahdu autooni, minun on tultava hakemaan loput myöhemmin!"
"Olen taas täällä, kävin toissapäivänäkin"
"Aivan ihania kukkia, täällä menee pää aivan sekaisin"
"Minulla on tapana käydä täällä ostoksilla monta kertaa kesässä"

Kaikki nuo yllä olevat ovat varmasti musiikkia jokaisen kauppapuutarhurin korville, sillä juuri asiakkaita varten se kaikki työ on tehty, jotta kukat ja hyötykasvit olisivat nyt paraatikunnossa.

Olen päässyt viime päivinä mukavasti asiakkaiden kukkaistutusten makuun.


Asiakkaan kukkaistutus työn alla - miljoonakelloa, pelargoni, hopeavitjaa.
Kukkalaatikot ovat asiakkaan tuomia, patinoituneista laudoista tehtyjä.
Hienoja!

Rohkenin muutamia päiviä sitten tarjota apua puutarhan omistajille ja kysyin voisinko hoitaa heidän
talvikukka-asetelmat pois ja vaihtaa patoihin vähän kesäisempää väriä. Heillä kun on muutenkin kädet täynnä työtä, joten kiireellisemmät asiat ajavat edelle.
Ulla myöntyi asiaan ja puutarhalta tuli suurimpaan osaan patoja speksit, mitä laitetaan ja mihin.
Viimeiseen pataan sain valita orvokit itse.
Ja kaikkiin istutuksiin tuli massiiviset muratit, jotka Ulla kaivoi kätköistään päivän valoon. Tai itse asiassa ne olivat jo totuttelemassa ulkoilmaan talven jäljiltä.

Ennen...

 

..ja jälkeen.
Takimmaiset orvokit eivät oikeasti ole sinisiä, vaan
samaa lilaa kuin edessä olevissa valkoisissa orvokeissa.

Asiakkaan istutukset odottamassa noutoa.



Asiakkaalle lähdössä.

Oli kyse sitten ruoanlaitosta tai kasvien kasvattamisesta, niin siisteys ja puhtaus on tärkeä asia.
Käytävä on pitkä ja siihen ehtii päivän mittaan kulkeutua paljon hiekkaa. Harjalla saa pieniä ihmeitä aikaiseksi!

Alakuvassa käytävä harjattuna ja hiekat haravoituna.

 

Pihahommia Kaakonkulmalla

 

Terveisiä maalta.
Viime viikolla Kymenlaaksossa satoi niin paljon, että vapaa-ajan viettopaikkamme ohi virtaava joki oli noussut reippaasti ja kuohui mennessään. Sillalla ollessani tuli jopa hieman ahdistava olo, koska en ole tottunut vesimassojen virtaavan siinä kohtaa niin voimakkaasti ja nousevan niin lähelle
sillan pohjaa.

Saunarannassa vesi oli vain noin metrin päässä saunan rappusista ja pauhu oli melkoinen.

Viikonloppu oli täynnä puuhaa. Aamusta iltaan.
No, se on ihan normijuttu meidän vapaa-ajan viettopaikassa.

Talon maalipinta näytti kamalta.
Isäntä jatkoi edellisenä viikonloppuna aloittamaansa talon pesu-urakkaa.

Talon pesua, ennen ja jälkeen.

Melkoinen ero, ennen ja jälkeen, eikö?
Tämän voimalla mennään varmaan vuosi, max kaksi, ja sitten taitaa olla taas maalaushommat edessä.

Minä puolestani jatkoin kellaririnteen raivausta. Se ei ole vielä lähimainkaan valmis, mutta on sen verran puuduttavaa hommaa, että tämän parissa en paria-kolmea tuntia enempää tällä kerralla viihtynyt. Oli pakko tehdä välillä jotain muuta.

Pikku hiljaa rinne alkaa paljastumaan.

Ja seuraavaksi kukkien kimppuun.
Nämä kukat tarttuivat kevään puutarhamessuilta matkaan, osaa näistä olen hoivaillut harsojen alla jo kolmisen viikkoa.

Osa (esim. anemoniat) ovat vasta itämässä ja olivat ottamassa lämpöhoitoa talomme rappusilla.
Ne ovat alla olevassa kuvassa tuossa oikealla, pajulaatikoissa.



 

 

Viime vuotinen pinkki daalia on jo hyvässä kasvuvauhdissa.Sen aika oli nyt siirtyä ulkoilmaan.

Kaivoin vanhan saunanpadan mullat ensin auki, niin että multakuoppa sai lämmetä auringossa.
Sen jälkeen kastelin mullan ja istutin daalian tuttuun paikkaan.
Koska auringon paahde oli kova, virittelin kahdesta pensastuesta, harsosta ja pyykkipojista daalialle oman pesän, jossa se on paahteelta ja oikuttelevilta säiltä suojassa jonkin aikaa.




Pinkin daalian tuttu paikka

 

 

Suojassa...

 

...tällaisen rakennelman alla.

Pihalla puuhastellessani totesin samalla, että talomme nurkalla mustikat kukkivat jo täyttä vauhtia.
Kukinnan määrän perusteella näyttäisi tulevan aika hyvä sato, jollei halla taas iske kesken kaiken.
Toivotaan, että näin ei käy.
Nämä mustikat ovat kätevästi niin omassa pihapiirissämme, että toissa kesänä koiravanhuksemmekin oppi syömään mustikoita suoraan varvuista.

mustikkapiirakka mielessä...

Osassa pihapiirimme pioneja on jo suuret nuput.
Varmuuden vuoksi rakensin tällekin pionille suojan, ihan siltä varalta, jos tällä viikolla Kymenlaaksossa ilmat koettelevat luontoa.



tummanpunaisen pionin nuppu on jo pullea.


 

Alppikärhöstäkin löytyy jo nuppuja.

Ja sitten uusi projekti.
Äitini aikanaan tekemä kukkapenkki on päässyt sammaloitumaan ja on muutenkin ollut jo joitain aikoja oman onnensa nojassa. Ei niin, ettenkö olisi halunnut tehdä sille jotain, mutta se on ollut äidin valtakuntaa eikä hän ole halunnut, että siihen kosketaan.
Ikääntyessään sekä muistin heikentyessä, hän on menettänyt mielenkiinnon, ja osittain myös kyvyn hoitaa tietynlaisia asioita, joten minun oli aika tarttua tähänkin ryteikköön.
Tämän loppuunsaattaminen voi kestää tovin, sillä joudun hieman odottelemaan, että mitä siellä oikein
kasvaa, kaiken rikkaruohon ja sammaleen keskellä. Ne kasvit, jotka olen tunnistanut, ovat jo siirretty kasvamaan.

Raivattavaa istutusaluetta.



Hortensia on päässyt suojaan, keskeneräiselle
"työmaalle".

Päivänliljat ovat saaneet uuden kodin.

Kotkansiivet ovat pelastettu kaiken epämääräisen keskeltä.

Pyykkipoikia maitokannussa.

Pyykkipojat ovat muuten mainioita apulaisia muissakin kuin pyykin kuivatuksessa.
Vaikka nuo pitkin pihamaatamme olevat rakennelmat eivät hivele kenenkään silmää, niin olen todennut, että väliaikaisina ratkaisuina, ne toimivat näppärästi. Ja kun ei käytä mitään kiinteitä rakenteita, niin näitä "katoksia" voi nopeasti muokata uuteen uskoon.
Halpoja ratkaisuja: harsokangasta, pyykkipoikia ja pensastukia. Kaikki ovat uudelleen käytettävissä ja siirrettävissä.

Yksi asia minua vain askarruttaa.. kun kevät on näin aikaisessa, niin kukkiikohan elokuussa enää mikään? No, sehän selviää sitten, kun sinne saakka päästään.


Marketanpuistossa tapahtuu

Jos paikka ei ole entuudestaan tuttu, niin Marketanpuisto on Suomen suurin piha-ja puistorakentamisen näyttelyalue. Se sijaitsee Espoossa, Kehä III varrella, vain noin 3-4 km päässä
Espoon Ikeasta.

Marketanpuiston jokakeväiset puutarhamarkkinat lähestyvät.
Tuo markkinapäivä on 24.5.

Kävin tänään katsastamassa miltä alueella näyttää.
Kyllä, Marketanpuisto on heräämässä keväiseen loistoonsa, ja varmasti nyt sateisten päivien jälkeen,
kun lämpötila tästä vielä nousee, Marketanpuisto on markkinapäivänä täydessä väriloistossa.

Marketanpuisto on yksi lempipaikoistani.
Käyn usein kävelemässä siellä koiran kanssa, valokuvaamassa ja muuten vain nauttimassa paikasta.
Ratsastin siellä aikanaan, kun Överbyn talli vielä sijaitsi siellä.
Mikä olikaan levollisempaa, kuin silloin pienen lapsen äitinä ja hektisen työviikon päätteeksi, lauantai aamuna herätä ja ajaa tallille. Ensin vastassa oli ihana miljöö ja hetkeä myöhemmin sen kruunasi vielä hevosen tuoksu.
Muistelen lämmöllä noita aikoja....

Tervetuloa tutustumaan Marketanpuistoon ja nauttimaan kaikesta, jota paikalla on tarjottavana!
Sieltä löytyy kaiken muun nähtävän ja ideoiden lisäksi myös lounasravintola sekä sisustusliike.



Mökkipihan kukkia.... ja juustomaisteri itse

Urheasti nousee rentukka kylmästä vedestä.

Vanha hyasintin sipuli on herännyt henkiin.

Pari eksynyttä tulppaania.

Ketunleivän kukka ja mansikan lehti.

 

 

Vuorenkilpikin kukkii jo!

Ja minä pidän huolen siitä, että tuo auto ei liiku,
ellen minä ole kyydissä!

Juustomaisteri, teiden tukko!