torstai 27. helmikuuta 2014

Puusta betoniin

Pari viikkoa sitten aloitettu puurakentamisen projekti saatiin nopeassa aikataulussa valmiiksi.
Projektimme komponentit ovat tällä hetkellä vielä osittain kokoamatta, joten tuohon "Sirkkeli soi" postaukseen en valitettavasti saa tässä vaiheessa WeeGeen näyttelyyn menevää settiä kuvattua. Lopullinen kasaus tehdään ehkä testiluontoisesti vielä ennen näyttelyn alkua. Mutta kokonaisuus on nähtävillä "up and running" sitten toukokuussa.

Mutta siis, tällä viikolla vaihdettiin jo lennossa betonitöihin.
Ihan ensi alkuun tehtävänämme oli rakentaa 30x30 cm kokoinen muotti betonilaatalle.
Eli siihen käytettiin raakalautaa, vaneria sekä ruuveja.

Hienoisen äheltämisen jälkeen muotti oli kasassa.


Betonilaatan muotti työn alla


Sitten vain tavaraa betonimyllyyn. Koska useampi meistä tarvitsi massaa käyttöönsä, niin teimme kerralla hieman suuremman erän:

  • 3/4 ämpärillistä vettä
  • 12 lapiollista hiekkaa
  • 4 lapiollista sementtiä
Ja betonimylly pyörimään noin 10 - 15 minuuttia.

Tällä välin kävin öljyämässä laatalle tekemäni muotin.


Muotin öljyäminen, reunat vielä puuttuu.


Monet olivat asetelleet muotin pohjalle kiviä tai mosaiikin palasia tai muuta koristeellista kuviota.
Niistä tulee varmasti hienoja. Itse olen ehkä enemmän henkilökohtaisessa käytössäni tällaisen suoraviivaisen "keep it simple" tyylin kannattaja, joten laatastani tulee "SIMPLY CONCRETE".
Siis ihan pelkkää betonia.

Kun massat saatiin lisättyä muottiin, niin seuraavaksi betonimassaa "tökittiin" tikulla, jotta ilmakuplat nousisivat pintaan. Koemielessä päätin myös tömäytellä muottia maahan, jolloin pintaan alkoi todellakin nousta kuplia. En tiedä oliko se hyvä vai huono asia. Ehkä liiallinen tömäyttely aiheutti sen, että siihen sekoittui vain entistä enemmän ilmaa. Tai sitten tällä tekniikalla massan seassa ollut ilma nousi vain tehokkaammin laatan pintaan. Jää nähtäväksi.

Betonimassaa kuplien kera.
Laatta on nyt kuivumassa (kovettuu noin 1cm per pvä). Se jäi työsaliin muovin alle huilimaan muutamaksi päiväksi Ensi viikolla selviää, tuliko laatasta hyvä, huono vai jotain siltä väliltä.

Meillä on suunnitelmissa myös hieman suurempi betonityö vähintään yhden opiskelukaverin kanssa. Joten tätä varten on hyvä testata etukäteen vähän eri tekniikoita miten betoni käyttäytyy.

Näyttötutkintona meidän on ainakin tarkoitus valmistaa vettäläpäisevä laatta.
Ei mitään havaintoa miten sellainen tehdään, mutta eiköhän se selviä matkan varrella....

Tiedä häntä, jos vaikka hurahdan betoniin toden teolla ja mökillä säilössä oleva betonimyllyvanhus
joutuu ensi kesänä elämänsä pyöritykseen  ; )

Ja betonityöt jatkuvat 12-13.3.

Nyt on tuo vettä läpäisevä laatta suunniteltu.
Hahmottelin vaihtoehtoina 4 laattaa, jossa jokaisen laatan yhdessä kulmassa olisi ollut sydämen muotoinen kuvio. Yhteen laitettuna ne olisivat muodostaneet neliapilan.

Toisena vaihtoehtona mietin laattaa, jossa toisessa olisi ollut +  ja toisessa 0.

NO, mutta koska olen selkeiden muotojen ystävä, niin lopulta sitten päädyin kolmen neliön muodostamaan suoraan, josta vesi pääsee valumaan reikien läpi. Yhden laatan suuntaa vaihtamalla voi rytmittää erilaisia kuvioita.

Vaatimuksena suunnittelussa oli, että valmiin laatan koko on 30x30 cm ja paksuus 4 cm.

Tässä hieman tuotantovaiheen antia:




Kakkoslaadun materiaalista tehty muotti
ja 3 palikkaa per muotti

Palikoiden sijainnit merkattava
ja sitten kuumaliimalla paikoilleen
muotin pohjaan


Betonimylly jauhaa betonilaatan toteutukseen
tarvittavaa massaa.


Betonilaatat kuivumassa muovin alla.
Kyseiset laatat ovat siis vielä tällä hetkellä koululla kuivumassa.
Mielenkiintoista nähdä, olenko onnistunut laittamaan sopivan määrän massaa muottiin, jotta tuo paksuus on 4 cm.  Ja irtoaako laatta ilman, että joudun kikkailemaan 3 palikan irtisaamiseksi?
Saanko muotin poistettua niin, että laatta pysyy ehjänä? Olenko osannut tärisyttää sitä tarpeeksi, että
riittävästi ilmakuplia on saatu pois massan seasta ja laatta on tasainen?
Paljon kysymyksiä vielä tässä vaiheessa.
Käytettävissä olevan puumateriaalin laadussa oli toivomisen varaa, joten täytyy toivoa, että laatta irtoaa muotista niin, että mikään ei hajoa. Nähtäväksi jää =)

18.3.
Juu ei. Ei tullut hyvä, ei. Puutapit olivat imeneet kosteutta (öljyämisestä huolimatta) betonimassasta sen verran, että laatta oli haljennut jo pinnalta, ennen kuin sain tapit irti. Ja lopulta molemmat laatat halkesivat sitten kokonaan.
Eli, tänään homma meni kokonaan uusiksi. Uudet tapit työstettiin styroksista ja uusi massa on kuivumassa. Eli katsotaan kuinka tällä kertaa käy....  Oppia ikä kaikki =)

tiistai 18. helmikuuta 2014

Sirkkeli soi...

Hempeistä Ystävänpäivän toivotuksista siirrytään suoraan suuremmille teknisille areenoille =)

Aikaisemmin mainitsemani puutyöt ovat nyt päässeet hyvään vauhtiin. Nyt on niin järeät koneet käytössä, että heikompaa hirvittää! Puutyösalista löytyy sirkkeliä ja leikkuria joka lähtöön. On se kumma, jos näillä välineillä ei saada jos jonkinlaista rakennelmaa aikaiseksi!

Puurakentamisen ammattilaisten
kädenjälkeä.
 

Tarkistuspyörösaha laulaa
ja tarkkaa jälkeä syntyy!


Meillä viheralan aikuisopiskelijolla on tällä viikolla hyvin tilaa puusalissa, kun nuorisopuolen opiskelijat ovat hiihtolomalla. Voidaan ihmetellä koneita vähän rauhallisemmassa tahdissa, kun ei tarvitse miettiä sitä, että ollaan tumpeloimassa puupuolen opiskelijoiden tiellä. Ja voin kyllä kertoa
että kyllä nuo puupuolen artesaaniopiskelijat ovat taitavia! Wow,  mitä mielettömiä huonekaluja he ovat valmistaneet.

En ole mikään megahyvä puurakentamisen taitaja. Olen tosin viettänyt kuusi kesää enemmän tai vähemmän "raksalla", kun satavuotias kesäpaikkamme oli laajennuksen ja saneerauksen alla.
Että kyllä minulla vasara pysyy kädessä, tiedän mikä on kompura ja osaan käyttää naulapyssyä.
Mutta en siis ole pro, mutta varmasti keskiverto naista enemmän olen raksahommissa keikkunut.
Toissa kesänä sain tosin mökillä navetan korjaushommissa otsalaudasta kunnon osuman ranteeseeni
ja siitä muistona, on ja pysyy, noin 7 sentin pituinen, vähemmän naisellinen arpi. No, tekevälle sattuu.... Mutta sen verran otin kyllä opikseni, että varovaisuus ei ole koskaan pahaksi.




Puutyöt alkoivat siis suunnittelun merkeissä.
Kun ajatukset oli saatu paperille, sen jälkeen laskettiin materiaalin tarve ja tehtiin työsuunnitelma.
Ja sitten vaan rohkeasti sirkkelin kimppuun...

Meille tarjoutui mahdollisuus pitää näyttelykeskus WeeGeessä (Espoon Tapiolassa) keväällä kahden viikon näyttely. Nyt me viherrakentamisen puualan noviisit sitten pyrimme parhaamme mukaan toteuttamaan tiimin suunnitelmat ja tuoda ne livenä kaiken kansan nähtäville. Kunnianhimoa ei tältä porukalta puutu. Ei varsinaisesti aiempaa kokemusta puurakentamisesta, mutta rakennelmat vaan suoraan ihmisten ilmoille näyttelyyn =)  Eikös se sanontakin kuulu, että "se ei pelaa, joka pelkää"?

Tämän päivän saldona oli materiaalin kulutustarpeen laskemisen lisäksi yli 80 jiiriin leikattua lämpökäsiteltyä lautaa. Metreissä tämä tekee yhteensä 48. Eli näin paljon tarvitaan jo pelkästään neljän kukkalaatikon sivuihin materiaalia. Riippuu toki kukkalaatikon koosta. Ei ihme, ettei näitä laatikoitakaan ihan ilmaiseksi saa kaupasta! Itse en ainakaan ollut ennen tätä viikkoa edes miettinyt, materiaalin menekkiä tällaiseen tuotteeseen.

Tarvittavaa materiaalia syntyy...

Sen verran kyllä kunnioitan noita julmettuja eri laitteiden teriä, että visusti yritän pitää nakkini niiden hampaista pois.

Leikkurin terävät hampaat.


Jatkuu....

19.2., uusi päivä, uudet kujeet =)

Aamu alkoi kukkalaatikon jalkojen sahailulla. Näitä hommia päästiin tekemään Alkukatkaisusahalla.
Laitetta kutsuttiin tuttavallisemmin nimeltään Kaappariksi ja käyttäjä painaa kahta nappia samanaikaisesti, jolloin terän pyörintä käynnistyy.
Eli laserviivan mukaisesti terä laskeutuu ylhäältä alas ja katkaisee puutavaran laserin osoittamasta
kohdasta.

Kaappari vauhdissa.
 
Sen jälkeen päästiin kukkalaatikon kasailuhommiin.
Tähän tarvittiin sopivat ruuvit ja akkuporakone. Ruuvireikien tasaisen etäisyyden määrittämiseksi teimme myös sabluunan. Ensimmäisen kukkalaatikon (ulkomitat 60x60x52) kasaamiseen meni koko aamupäivä. Ottaen huomioon, että tässä ei todellakaan olla mitään puualan ammattilaisia, olimme tyytyväisiä kättemme jälkeen. Ja kävi tuo opettajakin siinä ohimennen kehumassa.... =)


Eka kukkalaatikko ever!
Jiirit ovat just eikä melkein!

Iltapäivätauon jälkeen päätimme laittaa hihat heilumaan ja kakkoslaatikon runko valmistuikin sitten ennätysajassa. Pari laatikkoa pitää vielä kasata ja kaikkiin neljään laatikkoon pohjat. Tämä jälkeen alamme rakentamaan näihin liitettävää "säleikköä" tai porttipergolaa...

Lisäilen kuvia, kun homma etenee... =)


Pohjia vaille valmis.

Jokainen meidän tiimin kolmesta jäsenestä omaksui heti oman roolin ja homma eteni vauhtiin päästyämme ilahduttavan ripeästi. Läppä lensi ja naurua riitti. Hyvää jälkeä, ilon kautta!
Uskon muutenkin vakaasti siihen, että hyvällä fiiliksellä ja avoimuudella hoidettu yhteistyö on paljon hedelmällisempää kuin itsekeskeinen egon pönkittäminen...

Ja tällaisia näistä nyt sitten lopulta tuli.


Rakennelma kasattuna WeeGeen pihalla. Teimme näitä kaksi kaksi
kokonaisuutta.






perjantai 14. helmikuuta 2014

Ihanaa Ystävänpäivää 14.02.2014

Nyt vaihdetaan sujuvasti toissapäiväisen puurakentamisen ideointipalaverin ja eilisen päivän betonirakentamisen teorian kautta ystävänpäivään!
Eli siis tänään postauksen aiheena on jo tutuksi käsitteeksi muodostunut päivämäärä 14.2. Mitenkäs tämä nyt sitten taas liippaa niitä viherrakentamisen opintoja? No tietty sillä tapaa, että opintojen myötä olen saanut uusia ystäviä ja tutustunut moniin ihmisiin, joiden olemassaolosta en ennen viime elokuuta edes tiennyt!

Mutta palataanpa hetkeksi ajassa taaksepäin.... Vaihto-oppilasvuodestani USAssa on jo hyvin, hyvin kauan. Silloin Suomessa ei vielä vietetty Ystävänpäivää ja USAssakin se tunnettiin  "Valentine's Dayn" nimellä, joka tarkoitti enemmänkin tällaista "sydänkäpysten päivää". USAssa se kulkee edelleenkin tuolla nimellä, mutta nykyaikaistuneena kutsutaan siis yleisesti Ystävänpäiväksi. Mukavaa, sillä toivottavasti jokaisella ihmisellä olisi edes yksi aito ystävä, jonka kanssa voi jakaa ilot & surut.

Be my Valentine

USAn ajoilta minulla on jäänyt yksi teksti mieleen.
Harrastin niihin aikoihin kalligrafiaa, eli siis korutekstausta, ja kirjoitin silloin tämän alla olevan tekstin korutekstauksella itselleni muistoksi. Se on kyllä edelleen tallessa... jossain.
Mikäli muistan sen sanasta sanaan oikein, niin se kuuluu näin.

A friend is the one
to whom you can pour out
all the content of one's heart
chaff and grain together
knowing that the gentlest of hand
will keep what is worth keeping
 and with the breath of kindness
blow the rest away.
 
Eli pähkinänkuoressa vapaasti suomennettuna:
 
Ystävälle voi purkaa koko sydämen
ja hänellä on kyky erottaa jyvät akanoista
sekä puhaltaa akanat tuulen vietäväksi...



Kummini lähettämä kortti
(www.paletti.fi)
 
Minulla ei ole ollut tapana somistaa Ystävänpäivää kotiin mitenkään erityisesti, mutta tänä vuonna olin päättänyt tehdä poikkeuksen. Virittelin apteekkarin pullon ympärille pinkkiä, pallokuvioista lahjapaperia ja valkoista lahjanarua. Lisäksi pitkään palvelleeseen peikonpähkinäpensaan oksaan värikkäitä lasisia koristeita roikkumaan.

Ystävänpäivän setti

Mieheni pyöritteli pari päivää sitten päätään, nähdessäni mitä puuhasin.... Ajatteli varmaan, että "Jep, jep... näyttää rouvalla vähän keulivan tuo somistusvimma".... Mutta, enpä nyt ajatellut näitä koristeita tässä keittiössä viikkotolkulla roikottaa....  Johan se pääsiäinenkin on parin kk päästä ; ) Sitä varten on sitten taas ihan toiset jutut.... Nääs.


Have a Cup Cake and smile!
 
Lähestyvän Ystävänpäivän kunniaksi sain eilen luonani piipahtaneilta ystäviltä kukkakimpun.
Koska jaettu ilo on moninkertainen ilo, niin Ystävänpäivän kunniaksi haluan jakaa tämän päivän väri-ilottelua kaikkien blogini lukijoiden kanssa.
 
Ystävänpäivä tuoksuu.... KUKILLE!!!!
  
 
 
 
Toivotan
kaikille ystävilleni, sukulaisille, opiskelukavereille, kollegoille,
tutuille sekä blogini lukijoille
 
ihanaa Ystävänpäivää, kokonaiset 24h !
 

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Esimakua keväästä

Oletko huomannut viime päivinä, kuinka lintujen sirkutus on kaikunut ilmassa?
Siis ainakin täällä eteläisessä Suomessa. Taitaa olla pikku tinteillä kevättä rinnassa.

Ja kyllähän tuo luonto on jo muutenkin antanut pientä esimakua kevään lähestymisestä. Siitä todisteena muutama tänään nappaamani kuva. Aurinko tosin ehti painua pilviriutan taakse, ennen kuin selvisin suunnittelutöiden tiimoilta ulkoilmaan.

Betoniastiaan jäätynyt vesi sulaa ja
vesi väreilee tuulessa.

Rhodojen lehdet suoristuvat
lämpötilan noustessa.


Kiviä ja hiekkaa paljastuu jään alta.
 


Versot työntyvät maasta.

Kukkia odotellessa.....




torstai 6. helmikuuta 2014

Pyörät pyörivät...

Jaa-a, reilut pari viikkoa on mennyt niin siivillä, että ei ole ehtinyt istahtamaan blogin ääreen kirjoittamaan yhtikäs mitään.

Kaikenlaista positiivista on kyllä sattunut ja tapahtunut =)

Aloitetaan vaikka tästä alla olevasta YöPinna-pöydästä.
Tämä on O+M=G Designin valikoimasta ja olin ihastellut mm. tätä pöytää jo jonkin aikaa.
No, sattuneesta syystä totesin, että jonain päivänä sitten....

Kuinka ollakaan, se "jonain päivänä" tuli nopeammin kuin olin kuvitellutkaan....

Viime viikolla olin menossa luennolle ja huomasin ilmoituksen, että O+M=G Designilla oli juuri seuraavana päivänä MUUTTOMYYNTI! Ei muuta kun tukka tuubilla tutkailemaan tilannetta ja kuinka ollakaan, nyt tämä ihana yksilö lampun kera löytyy meidän takkahuoneesta toimittamassa pikku pöydän virkaa. Pöytä on vanhasta pinnatuolista valmistettu, kierrätystä, kierrätystä ... you know!
Ja tarttui sieltä mukaan vähän kaikkea muutakin "pientä"... Ammattiostaja kun näkee "hyvän kaupan", niin silloin on turha jäädä pähkäilemään. Se on siinä!




En tiedä mistä nyt oikein tuulee, mutta minulla on ollut muutamia sellaisia asioita, joiden kanssa olen pidemmän aikaa pähkäillyt, että miten pääsisin etenemään. Nyt aivan yllättäviä, tuttuja ja ennen tuntemattomia ihmisiä, on yht' äkkiä ilmestynyt eteeni. Juuri näillä ihmisillä on ollut ratkaisut niihin ongelmiin, joiden kanssa olen jumittanut ja tapaamisten seurauksena pyörät pyörivät nyt vauhdilla eteenpäin.
Tässä kohtaa lainaisin viisaan kummitätini käyttämää sanontaa "Asioilla on tapana järjestyä". Ja näin se todellakin tuntuu olevan.

Olemalla itse avoin, tulee toista ihmistä jo puolitiehen vastaan.
Mutta on kuitenkin hyvä olla herkät tuntosarvet sen suhteen, kenen kanssa kannattaa olla avoin.
Valitettavasti niitäkin ihmisiä mahtuu tähän maailmaan, jotka imevät toisista kaiken, antamatta itsestään yhtään mitään....

Viime päivät olen myös työstänyt ensi vuodeksi suunnittelemaani kansainvälistä vaihtoa Keski-Euroopan suuntaan. Meillähän on opintojen puitteissa mahdollisuus suorittaa osa työssäoppimisjaksosta ulkomailla. Haku päättyy pian, joten katsotaan miten tämän asian kanssa käy...




Ensi viikolla siirrymme koulussa uuteen aiheeseen, eli puurakentamiseen. Viikonlopun aikana pitäisi varmasti hieman miettiä ja piirtää ajatukset paperille, minkä sortin kukkalaatikkoa olen ajatellut nikkaroida. Jotain tällaista meidän pitäisi pystyä rakentamaan tämän opintojakson aikana. Ja on siellä jotain suurempaakin odotettavissa... taisipa olla Pergola työlistalla.
Perästä kuuluu... Toivon vaan, että kaikki "nakit" ovat vielä tallella tämän jakson päätyttyä =)

Meillä on edelleen myös suunnittelujakso menossa ja useita pihasuunnitelmia tällä hetkellä työn alla
- niin koulun kautta tulleita, kuin myös koulun ulkopuolisilta asiakkailta.
Joten nämä jatkuvat puutöiden ja muiden opintojen ohessa vielä pitkään, kesän kynnykselle saakka.

Ja sitten loppukevään korvillahan starttailen uusissa TOP (työssäoppimis) -projekteissa.
En vielä paljasta mistä minut löytää jo huhtikuun aikana. Mutta seuraamalla blogiani pääset mukaan kurkistamaan millaisissa mullantuoksuisissa tehtävissä vietän TOP-päiviäni...
Mikäli kesän TOP-paikka toteutuu suunnitellusti, niin silloin on tiedossa ainakin pölyä ja hikeä... toivottavasti ei kuitenkaan verta eikä kyyneleitä! Mutta mitä luultavimmin rankin työrupeamani ever, siis fyysisesti.




Eli vihermatkani jatkuu...  pidä tarakasta kiinni ja pysy vauhdissa mukana!