tiistai 29. elokuuta 2017

Valoa pimeneviin iltoihin - osa 2, Kajo


Kajo on mielestäni ehkä yksi jollain tapaa hienostuneimmista valosarjoista, joihin olen vuosien varrella törmännyt. Ja sanotaanko näin, että olen ollut valosarjojen kanssa työni puolesta tekemisissä menneinä vuosina parinkin suuren ketjun hankintatehtävissä.

 
 
Vastaavan tyyppisiä valosarjoja toki on ollut markkinoilla jo muutaman vuoden, mutta Kajossa on kuitenkin sitä jotain.
Ehkä kyse on siitä, että itse lamppu on suurikokoinen ja lasia. Lasisen lampun koko antaa puolestaan valosarjalle näyttävyyttä. Lisäksi valkoinen johto luo Kajosta jotenkin puhtaan kokonaisuuden.

Oman käyttökokemuksen perusteella voin kertoa, että tämä valosarja oikeasti valaisee sen lisäksi, että se tuo valaistuun tilaan käyttömukavuutta ja luo tunnelmaa.

Teknisesti valosarja sopii sekä sisä- että ulkokäyttöön / IP 44, toimii verkkovirralla.
Valosarjaan saa vaihdettavia E27-kantaisia lamppuja, sarjassa kokonaisuudessaan on 10 led lamppua.
Paloikä 10 000 h.



Kajo ei kalpene edes kuun valossa.


Kajo kuuluu Airamin valikoimiin, www.airam.fi


Tunnelmallisia iltoja syksyysi!

T. Piha ja puistotie / Sarica

maanantai 28. elokuuta 2017

Valoa pimeneviin iltoihin - osa 1, Rita

Kun illat pimenevät, alan kaipaamaan valoa ympärilleni.
Olkoonkin valo sitten lyhtyjen tai muiden valonlähteiden muodossa.
 
 
 

Rita köysinarulamppu on paristokäyttöinen, sisä- ja ulkotiloihin sopiva led-lamppu / IP44, jonka pallo on muovia ja valon väri lämmin keltainen.

Rita on hauska, helppokäyttöinen ja helposti ripustettava lamppu, joka sopii monenlaiseen tilaan.
Ledi ei ole vaihdettavissa, mutta sen paloikä on 10 000 h, joten kyllä tuohon tuntimäärään mahtuu hetki jos toinenkin.

Itselläni ei maalla ole jokaisessa rakennuksessa sähköä, joten olen käyttänyt Ritaa pienissä tiloissa tuomaan hieman tunnelmavaloa. Siinä käyttötarkoituksessa se toimii mielestäni aivan loistavasti!
Ja sopii tämä kyllä myös aika monenlaiseen sisustukseen!




Testasinpa Ritaa myös saunarannassa viljasiiloon asennettuna, toimisiko se pienenä "majakkana".
Ei tällä valomäärällä ihan laivoja ohjattaisi, mutta ehkäpä joessa ohi lipuvat kanootit näkisivät missä on poukama.....



Rita kuuluu Airamin valikoimaan, www.airam.fi


Tunnelmaa syksyysi!

t. Piha ja puistotie / Sarica


torstai 18. toukokuuta 2017

Onko rikkakasvista ruukkukasviksi?


Kerrostalomme pihamaa myllättiin viime kesänä japanintatarten vuoksi. Multaa vaihdettiin kasoittain. Tavoitteena oli päästä eroon nopeakasvuisesta, muut kasvit tukehduttavasta vieraslajista. Sitä kasvoikin pihallamme joka paikassa.




Otin roskakasasta talteen palan kasvin juurta ja istutin sen parvekkeelleni astiaan, jossa oli vain litran verran multaa. Halusin nähdä miten kasvin käy. Se kasvoi metrin pituiseksi huonosta hoidosta ja mitättömästä kasvualustasta huolimatta.

Talvella en kasvia peitellyt enkä keväällä lannoittanut. Silloin tällöin lorautin sille tilkan vettä. Japanintatar selvisi minusta huolimatta. Se on sitkeä tapaus, olen alkanut pitää siitä.

Nyt, toukokuun puolessa välissä, kasvi on jälleen metrin korkuinen. Se sinnittelee edelleen viimevuotisessa astiassaan. Toisinaan pysähdyn sen kohdalle ja tuumin, olisiko siitä oikeaksi ruukkukasviksi, siirtäisinkö sen kunnolliseen kasvuympäristöön? Se voisi sopia vesiaiheeni viereen.

Ajatus houkuttelee.



Japanintatar on varsin näyttävä japanilaisvaikutteinen ruohokasvi, jonka varret muistuttavat bambua. Se on itse asiassa oivallinen koristekasvi rajattuun tilaan istutettuna.

Olen kerran nähnyt hienon esimerkin rajatusta japanintatar-kasvustosta keskellä kouvolalaisen omakotitalopihan nurmialuetta. Näky on tallentunut mieleeni piirroksena.



Vielä on aikaa miettiä, mitä kasvini kanssa teen. Kelpuutanko sen lopullisesti parvekepuutarhani osaksi siitä huolimatta, että kyseessä on rikkakasviksi määritelty vieraslaji? Todennäköisesti kelpuutan.

Tänä vuonna olen nähnyt japanintatarta pihallamme edelleen niillä pensasalueilla, joihin ei viime vuonna koskettu. Kaivinkoneet on jälleen käynnistetty. En usko niiden voimaan.


tiistai 16. toukokuuta 2017

Hortensiasta monivuotinen silmänilo pikkuparvekkeelle

Satko äitienpäivälahjaksi hortensian? Yöpakkasten loputtua voit istuttaa kukan vaikka parvekeasetelmasi keskipisteeksi.

Niin minä tein muutama vuosi sitten, istutin kukkivan äitienpäivähortensian 40 litran termoruukkuun sinikatajan seuraksi. Kokeeksi lisäsin ruukkuun myös muutaman varjoyrtin taimen. Hyvin menestyivät kasvit yhdessä.




Suomalaisella taimitarhalla kasvatettu hortensia kukki pitkään. Asetelmasta riitti silmäniloa koko kesäksi. Kasvit myös telvehtivat hyvin suojaisella talonseinustalla, hallaharsolla peitettyinä. Niistä tuli meille monivuotisia kumppaneita.

Tänä keväänä haksahdin tahtomattani lähimarketissa ulkomaiseen hortensiaan. Kasvin myyntisesonki osui juuri keskelle pahimpia räntäsadeviikkoja. Runsasta, värikästä kukintaa oli vain mahdotonta vastustaa.

Kasvi sinnitteli ruukussaan keitiönikkunallani pahimpien pakkasten yli ja jatkaa nyt kasvua ilman kukkia isossa kasvatussäkissä, yhdessä pensanmagnolian, köynnöshortensian ja varjoyrttien kanssa.



Puutarhuriystäväni veikkaa sen ulkomaalaistaustastaan huolimatta selviävän seuraavaan vuoteen saakka, kunhan pidän tämän kesän säkin kosteana ja annan auringon paistaa. Paista siis aurinko, paista!

Äitienpäivän alla puutarhamyymälä Plantagen mainosti Kampissa näyttävin istutuksin. Niissäkin loistivat kukkivat hortensiat laakakatajien ja muiden havukasvien ympäröiminä. Selvästi hortensia on nyt in.


perjantai 12. toukokuuta 2017

Puutarhaa aistimassa

Auringonpaiste innosti tänään koiran kanssa lenkille Espoossa sijaitsevaan Marketanpuistoon.
Toki, käyn siellä muutenkin suhteellisen usein kävelemässä, vuodenajoista riippumatta.

 
Marketanpuistoon minulla on jollain tapaa "erityinen side", sillä olen suorittanut osan viherrakentamisen työssäoppimisjaksojen harjoittelusta siellä. Ja siksi mielelläni seuraan Marketanpuiston mailla luonnon keväistä heräämistä, kesän runsaita istutusalueita, syksyn voimakkaita värejä ja talven lumisia hetkiä.

Pari vuotta sitten, olin opiskelukaverini Katjan kanssa Marketanpuistossa mukana rakentamassa Hannosen Joukolle viherkattoa. Se oli mielenkiintoinen parin päivän projekti.
https://pihajapuistotie.blogspot.fi/2015/05/kokemusta-rikkaampana.html
Sääli vain, että rakentamista seuraava talvi oli aika haastava ja kasvit kärsivät jonkin verran.... Mutta mielenkiinnolla seuraan, milloin katolla alkaa tänä vuonna vihertämään.
Nyt noilla nurkilla vihertämisestä vastasi pääosin tällainen hahmo.....




Tänään pysähdyin hieman tutkailemaan Marketanpuiston Aistipuutarhan tilannetta. Jos Aistipuutarha käsitteenä ei ole tuttu, niin sillä tarkoitetaan mm. sitä, että erilaisilla kasvi- tai materiaalivaihtoehdoilla on huomioitu kaikki aistit.


Heisiangervopensaat, Physocarpus opulifolius 'Diabolo' (muistaakseni Aistipuutarhassa kasvaa tämä tummanpuhuva lajike) on ryhdikkääksi leikattu ja kehystää aluetta kauniisti.

Samettisen pehmeä nukkapähkämö, Stachys byzantina, joka tunnetaan myös nimellä lampaankorva, on perenna, joka kukkiessaan on noin 30-40 cm korkea. Se väriltään harmahtava ja samettinen nukka antaa sille utuisen pinnan.





Peittokurjenpolvi, Geranium x cantabrigience 'Cambridge', joka on helpohoitoinen maanpeitekasvi, puolestaan kylpi Aistipuutarhaan osuvassa auringossa terhakkaana.





Kevätvuohenjuuri, Doronicum orientale 'Finesse', oli puolestaan päässyt jo hyvää kasvuvahtiin.



Kevät on todellakin antanut tänä vuonna odottaa itseään. Mutta onneksi päivät ovat kuitenkin pidentyneet! Nyt voimme sitten asteittain seurata hiirenkorvien puhkeamista ja nauttia siitä vaaleanvihreästä ajasta, joka on vielä kaikki edessä päin!




maanantai 8. toukokuuta 2017

Kylmä kuuma kevät ja kuinka tästä selvitään

Kevään ensimmäisiä iloja on huomata kasvien versot hallaharsojen alla. Kun alhaalla maanpinnalla on vielä paksut lumikinokset, viidennen kerroksen länsparvekkeella uusi elämä on jo alussa.

Ruukut on eristetty pakkasesta solumuovilla ja kasvit kiedottu hallaharsoon. Maaliskuussa peitteitä uskaltaa jo raottaa, varovasti ja vain auringonpaisteella.



Toukokuussa kasvit ovat jo niin isoja, että niiden voi luottaa pärjäävän öisin ilman harsoa. Vai pitäisikö sittenkin peitellä? Kylmät yöt jatkuvat vielä.



Tälläkin hetkellä sataa lunta. Parvekkeen lämpömittari näyttää kymmentä astetta mutta on laskemassa. Erot viikonpäivien ja tuntien välillä ovat huimia.

Tällaista parvekepuutarha näytti eilen iltapäivällä. Aurinko helli meitä helsinkiläisiä viikonloppuna ja lämpötila kohosi parvekkeella jopa hellelukemiin. Miten mukavaa olikaan istua keskellä vihreää keidasta kesätunnelmasta nauttien.



Nyt kevät näyttää jälleen kylmemmät kasvonsa. Päätän suojata yötä vasten arimmat kasvit: yrtit, mansikat ja marjapensaat. Talvipeitevarasto pysyy siis vielä visusti parvekeen nurkassa.

Se oli eilen jo matkalla kellariin.

Mutta kyllä me tästä selvitään, uskotko? Luotetaan siihen että loppuviikolla lämpenee taas ja että puutarha kestää tämänkin koitoksen.



torstai 19. tammikuuta 2017

Silmät tapittaa siemenluetteloa

No niin, olen herännyt talviuniltani.
Kirjoittamisen suhteen ollaan eletty hiljaiseloa, mutta taustalla on ollut kyllä kaikenlaista meneillään.
Tällä erää sisustamisen puolella. Mutta siitä myöhemmin keväällä lisää....






Yksi kevään odotetummista postin tuomista lehdistä on Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo.
On se aika, jolloin mopo tuppaa lähteä keulimaan, kun haluaisi nähdä niin monen siemenen kasvun ihmeen tulevan kesän aikana.
Mutta, pakko yrittää pitää pää kylmänä, sillä a) kasvatustilat ovat rajalliset ja b) luulen, että tänä vuonna aika tulee olemaan suhteellisen kortilla. Kaiken kukkuraksi edellisiäkin siemeniä taitaa vielä olla jemmassa....

Mutta aina pitää kokeilla jotain uutta. Ja ehdottomasti jotain vanhaa.

Viime vuonna kokeilin kasvattaa ensimmäistä kertaa 'KILIMANJARO WHITE' samettikukkaa, joka kukinta muistuttaa hieman neilikkaa ja on kerrannaiskukinnainen. Sen piti kasvaa 45 cm korkuiseksi, mutta omani oli yli 90 cm! Joten näytti hieman hassulta, kun olin laittanut ne kasvamaan matalaan pajulaatikkoon.
Ihastuin tähän samettikukkaan todella paljon. Se kukki vielä myöhään syksyllä ja sain hyödynnettyä kauniita vaniljan valkoisia kukkia mm. kukkakimpuissa. Joten, olen ajatellut kasvattaa niitä uudelleen tänäkin vuonna!

 




Edellä mainitun lisäksi haluan tänä vuonna kokeilla jotakin näistä seuraavista:

-'SHIRAZ', uutuus! Violettipalkoinen herne, jossa on pähkinäinen maku.
-Kylvönauha palsternakka mix (palsternakka on yksi suosikki uunijuureksistani)
-'PURPE HAZE' F1, joka on ensimmäinen risteymälajike villistä violetista porkkanasta.
-'SPAGETTI' kesäkurpitsa, joka on jalostettu USAssa jo 1930-luvulla.
-Pinaattikiinankaali eli pak-choi. Yksi suurimmista herkuistani, jota on tullut syötyä valehtelematta kilotolkulla Kiinassa ja Hong Kongissa matkustaessani.
-'ORANGE-SCENTED', appelsiinitimjami, jossa on appelsiinintuoksuiset lehdet, vaaleanpunaiset kukat ja voimakas timjamin maku.
-'THE PAGES' lupiini, karmiininpunaiset kukat.
-'SUMMER BERRIES IMPROVED' siankärsämö, karmiininpunaisen sävyjä.
-Tupastiarella, varjoisan, tuoreen ja kostean paikan kasvi.
-'PRINCESS OF INDIA', pensaskrassi, punaiset, yksinkertaiset kukat. Korkeus 20-25 cm.

Tällaisia suunnitelmia tulevalle kesälle.
Entä sinulla?

tiistai 1. marraskuuta 2016

Tuiki, tuiki tähtönen....

 
 
Tähän aikaan vuodesta illat ovat hyytävän pimeitä. Etenkin, jos katuvaloja ei ole mailla eikä halmeilla. Mutta onneksi eri muodoissa olevat valonlähteet tuovat iloa ja VALOA tähän synkkään vuodenaikaan.
 
Airamin valikoimista löytyy sisäkäyttöön tarkoitettu, paristoilla toimiva, Gemma- tähti. Materiaalina on käytetty antiikinvalkoista puuta, jota koristaa pintaan upotetut ledit. Ledit eivät ole vaihdettavissa, mutta käyttöikä näille on noin 10 000 h.
 
Tähti seisoo omilla sakaroillaan, mutta se on ripustettavissa myös seinälle.
 
 
 
Gemman valo on pehmeä ja kaunis.
 
Gemma toimii hyvin myös sisustuselementtinä.
 
 
 
Ja itse käytin Gemmaa myös ikkunasyvennyksessä, verhojen
takana, "yövalona".



Gemma- tähteä on saatavana sekä 40 cm ja 60 cm kokoisina.

Mikäli tähti taivaalla ei tuiki, niin Gemma kyllä tuo tähdenmuotoista valoa pimeään aikaan!

tiistai 4. lokakuuta 2016

Kimppu kukkivaa valoa


Ensin oli kukkakimppu.
Sitten tuli ledi. Ja kun ne yhdistettiin, tuli niistä valaistu ledikukkakimppu.

Kun luovuuden päästää valloilleen ja käytettävissä on edellä mainitut elementit, niin vain mielikuvitus on rajana.

Minun mielikuvitus riitti tällä kertaa alla oleviin, vapaasti aseteltuihin, kukkakimppuihin.

En siis millään muotoa ole ammattilainen kukkakimppujen sidonnassa tai kukkien asettelussa, mutta teen asetelmia rennolla otteella enkä ota lopputuloksesta turhia paineita.
Katson mitä materiaalia löytyy omasta puutarhasta, itse kasvattamista kukista sekä yhdistelen niitä luonnosta keräämiini kasveihin tai materiaaleihin.

Ja tällä kertaa vein kimput astetta pidemmälle lisäämällä niihin ledivalot. Näin kimput valaisevat kotia myös hämärän tullen ja luovat sisustukseen pieniä yksityiskohtia.


Kimppu nro 1





Kimppu nro 2





Kimppu nro 3
Keijukimppu ilman valoa.
Keijukimppu valaistuna




Näiden kimppujen valaistuksessa on käytetty Airamin valolankaa.
Kyseinen valolanka on tarkoitettu sisäkäyttöön, materiaali on taipuisaa ja muotoiltavaa, hopean tai kuparin väristä kuparilankaa. Langassa on kiinnitettynä 20 kpl lämminvalkoista LEDiä (ei vaihdettavia), joiden paloikä on noin 10 000 h. Valo-osuuden pituus on 1,9 m, LED väli 10 cm.
Pakkauksessa on mukana 3 kpl paristoja (AA LR06), kesto normaalikäytössä noin 50 h. Mikäli tuote on pidempiä aikoja käyttämättä, on hyvä poistaa paristot.
Tuotteen johdon pituus on 30 cm sekä teho 1,2 W.

Airam tuotteita myyvät tavaratalot, marketit ja rautakaupat.

lauantai 3. syyskuuta 2016

Palkittu odotus - 'Kilimanjaro White'


VIHDOIN! Kilimanjaro White kukkiii!

Koko kesän odotus ja hoivaaminen on palkittu. Ihminen voi tulla pienistä asioista NIIIN ONNELLISEKSI!
Vaikka edellisessä postauksessani kerroinkin mieltymyksestäni tummiin kasveihin, niin tämän samettikukan kukintaa olen odottanut kuin kuuta nousevaa!


'Kilimanjaro White' kuvattuna tänä aamuna
 auringon heittäessä ensisäteitään pihamaallemme.







Tilasin keväällä Hyötykasviyhdistykseltä siemeniä, koska halusin kokeilla isosamettikukan kasvattamista. Vaikka olen kasvien ja kukkien kanssa touhunnut enemmän tai vähemmän koko ikäni, niin en muista edes koskaan nähneeni tätä 'Kilimanjaro White' isosamettikukkaa livenä. Tai sitten en vain ole kiinnittänyt tähän kasviin edes huomioita, sillä nuorempana samettikukat eivät kuuluneet millään muotoa lempikukkiini. Syynä oli lähinnä niistä erittyvä haju tai tuoksu - kuka mitenkin sen haluaa tulkita.
Hassua, mutta ajan saatossa omatkin mieltymykset muuttuvat ja nyt jopa pidän sen tuoksusta.

Tässä hieman tietoa kyseisestä isosamettikukasta.

Latinalainen nimi Tagetes erecta.
Kyseessä on yksivuotinen F1-hybridi, jonka kukat ovat kerrottuja, vaniljanvalkoisia ja muistuttavat neilikan kukkaa.
Hyötykasviyhdistyksen pussin mukaan korkeus noin 45 cm, mutta todistettavasti meidän hybridit ovat lähes 95cm!!!





Lieneekö kasvupyrähdyksen syynä lannoitus, johon käytin Kekkilän luonnonmukaista lannoitetta....




Samettikukka toimii hyvin maanparannuskasvina, se on arvokas mesikasvi päivä- ja yöperhosille ja sitä voidaan käyttää värjäyskasvina.
Kukka viihtyy auringossa ja puolivarjossa, kuivassa ja tuoreessa, runsasravinteisessa, syvämultaisessa moreenimaassa.
Etelärannikolla sen voi kylvää suoraan kasvupaikalle, mutta on muistettava, että se on hallanarka.

Koska yöt alkavat jo olla viileitä, olen todella onnellinen, että ehdin nähdä näiden kukkivan ennen kuin halla ehtii ne korjata.

Kuluneen kesän aikana en valitettavasti voinut jatkuvasti olla näitä hoivaamassa. Haluan kiittää Annua ja Helyä, jotka huolehtivat kastelusta silloin, kun omat velvollisuuteni kutsuivat kauemmas. Kiitos ystävät!