Pohdintaa Leipuri Hiivan rinnalla

Perheessämme asuu Leipuri Hiiva.

 

 

Viime keväänä, kun omat viherrakentamisen opintoni olivat loppusuoralla, niin mieheni alkoi puhumaan, että mitäs jos hän lähtisi opiskelemaan...??
Noh, kaksi vuotta opintotuella itse kitkutelleena, mietin hetken, että olisi tietenkin ollut mukava, jos olisimme hetkeksi päässeet jonkin sortin "normielämään". Mutta toisaalta, mikä tämän päivän epävarmassa yhteiskunnassa enää on "normielämää". Joka ikinen päivä eletään epävarmuudessa, koska keneltäkin lähtee työ alta.

Maailma ei ole enää sellainen kuin vanhempiemme aikaan, jolloin saman työnantajan palveluksessa oltiin parikymppisestä eläkeikään.

Olen ollut elämäni aikana monella alalla, koska mottoni on jo nuoresta saakka ollut, että haluan tehdä elämässäni paljon erilaisia asioita, nähdä ja kokea, sillä elämä on kai tarkoitettu elettäväksi. Mutta, tyylihän on vapaa ja jokainen taaplaa tyylillään!
Joten, jos tätä ohjenuoraa haluaa noudattaa, niin kuka minä olin sanomaan miehelleni, että et muuten lähde opiskelemaan.
Päin vastoin, lisäsin vettä myllyyn ja sanoin että "Anna palaa, Frank", opiskele uusia juttuja! Eikö sitä sanota, että leipä miehen tiellä pitää? Ja ei kai se ole huono juttu, jos mediatekniikan insinöörillä on hyvä näppituntuma taikinaan?

Leipomossa vakituiseen työskentely ei ole se "minun juttu". Tiedän sen siitä, että isäni teki elämäntyönsä kyseisellä alalla. Ei leipurina, mutta vastasi leipomon tekniikasta. Ensimmäinen kesätyöpaikkani kuitenkin oli, yllätys, yllätys, leipomossa!

15-vuotiaana tein tietenkin lyhennettyä päivää, mutta oli mahtavaa saada omaa taskurahaa, kun olin samana kesänä lähdössä Englantiin kielikurssille.
Seuraavana kesänä sitten jatkoinkin leivonnaisten parissa ja tuurasin kyseisen leipomon Helsingin keskustan eri konditoriamyymälöissä. Vaikka en tunne suurta paloa itse leipomotyöskentelyyn, niin rakkaus herkkuihin on kantanut läpi kaikkien vuosikymmenten.
Ja itse asiassa, olen yhden lopputyönikin tehnyt aikanaan erään ruisleivän lanseerauksesta markkinoille. Hassua, olin lähes unohtanut sen, kunnes tätä kirjoittaessani asia tuli mieleeni.

No mutta, liikumme sinällään aika vaarallisilla vesillä, sillä mieheni opintojen myötä, meillä on useamman kerran viikossa herkkuja tarjolla. Minähän viihdyn hyvin koemaistajan roolissa, joten täytyy pitää 5Pn sääntö mielessä: PULLA PÄIVÄSSÄ PITÄÄ PYLLYN PYÖREÄNÄ...



Isovanhempien jalanjäljillä

Lapsena retki mustikkametsään oli pakkopullaa.
Oma pieni emalimuki oli täynnä mustikoita, istuin puun kannolla ja odotin, kun vanhempani ja mummini jatkoi mustikoiden poimimista.
Lapsesta tuntui, että ne retket kestivät ikuisuuden.

Nyt aikuisena, olen kiitollinen kaikista niistä "pakkopullaretkistä", sillä tiedän mistä löytyy mustikkapaikat, mistä hyvät puolukkamaastot ja mistä puolestaan sienet. Ja kun olen lapsesta saakka kulkenut näissä metsissä, tunnen ne kuin omat taskuni. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
Siinä on vinha perä.

Tänään oli kertakaikkisen upea päivä lähteä metsään.
Lämmin, aurinkoinen ilma. Ei kuuma, pieni tuulenväre ja hyttysiä ei mailla eikä halmeilla..
Muutama hirvikärpänen yritti häiritä muuten niin täydellistä metsäretkeä, mutta aikeeksi jäi häirintä.

Mieheni innostui poimimaan puolukoita.
Minä puolestani keskityin kanttarellien poimintaan, sillä suppilovahveroista ei meidän tienoolla ollut vielä tietoakaan.

Sen lisäksi, että kotiin saatiin taas lisää metsän antimia, mukaan sai roppakaupalla raitista ilmaa ja hyvää hyötyliikuntaa.

Elämysviikko

Kulunut viikko sujui vauhdikkaasti ja monien elämysten merkeissä.

Keskiviikkopäivä kului Habitaressa, jossa kävin tapaamassa tavarantoimittajiani.
Ammattilaispäivänä Messukeskuksen käytävillä oli ihanan väljää, joten oli hyvin tilaa kierrellä ja katsella. Tällä kertaa mielenkiintoni kohdentui pääosin huonekaluihin.

Ilta kului puolestaan InnoGreenin kutsuvierastilaisuudessa, joka järjestettiin ravintola Bonesissa.
InnoGreen oli suunnitellut ja toteuttanut kauniin sammalviherseinän ravintolan kupoliin.

Sen lisäksi, että sammalseinä toi luonnon kauniisti osaksi ravintolan sisustusta, sammal toimii myös erinomaisena "akustiikkalevynä".
Ilta tarjosi siis vihersisustamisen silmäniloa, mutta myös kulinaarisia nautintoja.
Alla Bonesin herkkuja.

 

 

 

Torstai-iltana olin puolestani parin työkaverini kanssa Kirkkonummen Kylmälässä, jossa idyllisessä kartanomiljöössä sijaitsee sisustus- ja lifestyle liike Lugnet Life and Living.
Suosittelen käyntiä, sillä matka sisustusliikkeeseen kulkee läpi viljapeltojen ja maalaismaiseman ja on elämys jo sinällään.

Lugnet Life and Livinging valikoimista liittyy sisustustuotteita, 2nd hand liike ja kahvila.

Iloisia elämyshetkiä!

Never give up

Elämme haasteellisia aikoja.
Maailma muuttuu, halusimme tai emme, ja me sen mukana.

On tärkeää, että osaa elää hetkessä, mutta on myös muistettava unelmoida.

NEVER GIVE UP

on a dream

just because of the time it will take

to accomplish it.

The time will pass anyway.

 

 

-Earl Nightingale-

 

 

 

Yllä oleva ajatus kirkkaana mielessä, sateisellakin säällä.....