Kukkataivas

No niin.
Kahden vuoden opiskelurupeama on paketissa. Kurssit ja näyttötutkinnot suoritettu ja virallinen valmistujaispäivä on 11.6. Tämän jälkeen koulutuspohjastani löytyy virallisesti "viherrakentamisen artesaani - Landscaping Artisan".

Blogin päivittäminen on laahannut hieman, sillä olen taas suhannut Espoon ja Kymenlaakson väliä.
Olen siis palannut juurilleni, back to the roots. Tai tässä tapauksessa täytyy kyllä sanoa, että vanhempieni synnyinseuduille. Viime kesän TOP-paikassani, kauppapuutarhalla, oli tarvetta lisäkäsipareille, joten lähdin mielelläni töihin tuttuun paikkaan. Olen siis siirtynyt viettämään päiviäni värien ja tuoksujen täyttämään maailmaan!

 

Työpäivän jälkeen saan sitten jatkettua hommia vapaa-ajan viettopaikassamme.
Noin sata vuotta sitten, huonolle maaperälle perustettu tila pitää huolen siitä, että työt eivät lopu... Kun katsoo pihaa, ei uskoisi, mikä määrä tunteja siihen on viime kesänä upotettu... Joka vuosi nuo vihonviimeiset vuohenputket tunkevat itseään ylös, vaikka kuinka taistelen niitä vastaan.
Ehkä pitäisi vain antaa periksi ja alkaa syömään niitä, sillä kasvissa on runsaasti valkuaista. Ja se siis oikeasti sopii ruoanlaittoon!

Minulla on kauppapuutarhalla, varsinaisessa kukkataivaassa, matkassa mukana apupuutarhuri, Rio, 6 kk. Westien luonteella "jäbäleisson", on aina valmiina uusille tutkimusmatkoille. Näin ollen, Rio kulkee mukanani tämän työrupeaman ajan. Jäbä on osoittautunut sangen sopeutuvaiseksi tilanteeseen kuin tilanteeseen ja hoitanut " dog at work" rooliaan esimerkillisesti.

Virallinen valvoja laaduntarkkailutehtävissä.

Illan tullen uni kyllä maittaa niin koiralle kuin emännällekin....

Prinssi Ruusunen työpäivän jälkeen...

Kauppapuutarhalla on valikoima tähän aikaan vuodesta parhaimmillaan! Joten ei muuta kun kipin kapin ostoksille!

Tämän lisäksi tulevan kesän Asuntomessut työllistävät, sillä minulla on siellä kaksi suunnittelukohdetta. Tänä vuonna Asuntomessuthan ovat Vantaalla, joten tervetuloa tutustumaan!
Näistä sitten myöhemmin ja tarkemmin tarinantynkää....

Kokemusta rikkaampana

 

 

Aamulla suuntasimme opiskelukaverini, Katjan, kanssa jatkamaan viime viikolla Marketanpuistossa aloitettua kesäkeittiön viherkaton, ZinCo Green Roofs, rakennusprojektia. Hannosen Jouko oli tilannut kasvit valmiiksi paikalle ja otimme alkuun pienen tuumaustauon, koska suurin osa kasveista ei ollut meille entuudestaan tuttuja ja istutussuunnitelma piti miettiä valmiiksi.

Hetken pohdittuamme päädyimme hieman säteen malliseen istutustyyliin.
Eli keskelle tuli pyöreä maksaruohomatto ja siitä lähti sitten erilaisten perennojen muodostamia säteitä. Jos on mahdollista saada vielä jälkikäteen tilattua, niin ehkä lisäisin pyöreän maksaruoho-osion keskelle jonkin hieman korkeammaksi kasvavan perennan.

Tuulinen aamu oli onneksi aurinkoinen, joten katolla oli ihan mukavaa olla istutushommissa.

Tilanne aamulla klo 10.

Taustalla kasvava rusokirsikka oli täydessä kukinnassa ja auringon paistaessa mehiläiset saapuivat rusokirsikan kukintoihin suurina joukkoina. Kova näytti olevan työtahti niilläkin... Sen verran mitä nyt sivusilmällä ehdin hetken seurata.

Ja  tilanne iltapäivällä...

Kesäkeittiön katolle on tänään, 9.5.2015, istutettu seuraavat monivuotiset perennat:

-ruohosipuli, ALLIUM SCHOENOPRASUM- lila
-ahokissankäpälä, ANTENNARIA DIOICA- valkoinen
-tarhalaukkaneilikka, ARMERIA MARITIMA 'SPLENDENS' -punainen
-kissankello, CAMPANULA ROTUNDIFOLIA - sininen
-pikkukurjenmiekka, IRIS 'NUMMENTUOKSU'- sinilila
-rönsyleimu, PHLOX STOLONIFERA, - roosa
-rönsyleimu, PHLOX STOLONIFERA 'ARIANE'- valkoinen
-kultahanhikki, POTENTILLA AUREA, - keltainen
-pikkunummiajuruoho, THYMUS PRAECOX VAR. 'COCCINEUS' -punainen
-harmaa-ajuruoho, THYMUS PRAECOX VAR. PSEUDOLANUGINOSUS -vaal.violetti
-kangasajuruoho, THYMUS SERPHYLLUM 'ALBA'- valkoinen
-kangasajuruoho, THYMYS SERPHYLLUM 'ELFIN' - lila
-pikkutähkätädyke, VERONICA SPICATA  - sininen

Katja ja hetki jalkojen oikaisua.

Sitten jäädään vain seuraamaan, miten kasvit levittäytyvät vuosien saatossa.

Tätä kirjoittaessani, ja kirjaimellisesti päivän katolla kontattuani ja kaivettuani, voin sanoa olevani niin sanotusti hapoilla. Terveellä tavalla väsynyt ja iloinen, että olen jälleen yhtä kokemusta rikkaampi.

Ketjureaktio

Opiskelukaverini, Viherhattutäti,  kirjoitti muutamia päiviä sitten blogissaan "ketjureaktiosta" ja miten voi saada hetkessä kaaoksen aikaiseksi.
Hänen ketjureaktio koski tuulikaapin maalausta, joka tietenkin johti siihen, että koko tila piti
tyhjentää ja joka puolestaan poiki, että siinä sivussa tuli lajiteltua hieman pyykkejä pesuun, pakattua talvivaatteet parempaan talteen jne, jne...
Tunnistan nämä samat piirteet itsessäni.

Olemme varmasti viimeiset pari vuotta puhuneet mieheni kanssa siitä, että talvilämpötilaltaan hieman plussan puolella oleva ulkovarastomme (juuri se samainen, jossa mieheni "iloksi" talvehditan kasvejani) pitäisi käydä läpi ja tehdä tilassa inventaario.

Tälle päivälle oli 4 ohjelmavaihtoehtoa:

1) lähteä maalle siivoamaan. Juu ei, ei kiinnostanut lähteä siivoamaan pidemmän matkan päähän ja pakata auto täyteen pesuaineita, moppia jne... ja ennen kuin pääsisi siivoamaan, vesipumppu pitäisi viritellä jne.
2) tehdä Asuntomessuihin liittyvää suunnitelmaa.
Hmm. Pitäisi, mutta olen istunut viime päivinä niin paljon koneen ääressä, että olen välillä saanut kotiväeltä huomautusta siitä, että "hei, kohta sulle kasvaa juuret!"
3) Pitäisi tehdä yksi työselostus valmiiksi.
4) Siivota vihdoin se ulkovarasto.

Totesin, että kaikkien mielenrauhan kannalta on paras hoitaa se ulkovaraston siivous tänään.
Ajatuskin kulkee paremmin, kun saa hieman happea nuppiin ja tekee fyysistä työtä ulkona.

Takaisin ketjureaktioon.
On järkyttävää, kuinka pystyy huijaamaan itseään, että kaikki varastoon hillotut rojut ovat oikeasti "mukamas" tarpeellisia. Tänään lähti tavaraa ulos, mutta järkevällä tavalla lajiteltuna.
Osa lähti kierrätykseen, osa Sorttiasemalle, osan vein takaisin varastoon.

Mutta ennen kuin tähän vaiheeseen päästiin, niin meillä käytiin läpi myös tämä edellä mainittu ketjureaktiokeskustelu. Mieheni oli mukana tässä projektissa, koska hänellä myös oli laatikkotolkulla kaiken maailman hilavitkutinta, joiden olemassaoloa olin ehkä hieman viimeisen parin vuoden aikana  kyseenalaistanut. Meillä isäntä kävi tänään tavaroita maltillisesti läpi varaston puolella. Minun puuhia seuratessaan hän ihmetteli, että onko ne kaikki laatikot pakko levittää sinne ulos...??? No, tarkemmin ajatellen... juu, oli pakko. Mieluummin kävin laatikoita läpi auringonpaisteessa kuin viileässä varastossa. Ja jos en olisi käynyt kaikkia rojujani läpi, niin minulle olisi jäänyt tunne, kuin olisi käynyt suihkussa ja jättänyt likaiset hiukset pesemättä.

Ja olihan se itse asiassa taas ihana löytää vanhoja aarteita vuosien takaa.
Joskus on vaan tosi mukava palata menneisiin vuosiin ja huomata, kuinka paljon elämässä on jo ehtinyt tapahtua. Ja vielä virkistävämpää oli ottaa itseään niskasta kiinni ja todeta että et varmaan halua tulla äiti kaltaiseksi "jemmariksi". Vai?

Käteeni osui  myös Kotiliesi (lehti) vuodelta 1951... Jäin miettimään, että äiti on tuolloin ollut 12-vuotias...Jestas sentään. Ja nyt hänen kohdallaan ollaan siinä pisteessä, että hänelle ollaan hakemassa pitkäaikaista ympärivuorokautista hoivapaikkaa. Kuinka huomaamatta elämä soljuukaan.....

Ihana Martta Wendelinin kansikuva vanhassa Kotiliedessä.

Nyt kun ollaan päästy tähän siivoamisen "makuun", niin ketjureaktion tavoin seuraava massiivinen  asunnon tyhjennysurakka odottaa minua kulman takana.On aika alkaa kantamaan äitini  asunnosta tavaraa ulos.... Ja kun kyseessä on hamsteri, joka on viimeiset 40-vuotta asunut samassa asunnossa, niin trust me, et haluaisi olla minun pöksyissäni siinä siivousurakassa....

Hyvä muistutus kaikille kiireen keskellä eläville!