lauantai 3. syyskuuta 2016

Palkittu odotus - 'Kilimanjaro White'


VIHDOIN! Kilimanjaro White kukkiii!

Koko kesän odotus ja hoivaaminen on palkittu. Ihminen voi tulla pienistä asioista NIIIN ONNELLISEKSI!
Vaikka edellisessä postauksessani kerroinkin mieltymyksestäni tummiin kasveihin, niin tämän samettikukan kukintaa olen odottanut kuin kuuta nousevaa!


'Kilimanjaro White' kuvattuna tänä aamuna
 auringon heittäessä ensisäteitään pihamaallemme.







Tilasin keväällä Hyötykasviyhdistykseltä siemeniä, koska halusin kokeilla isosamettikukan kasvattamista. Vaikka olen kasvien ja kukkien kanssa touhunnut enemmän tai vähemmän koko ikäni, niin en muista edes koskaan nähneeni tätä 'Kilimanjaro White' isosamettikukkaa livenä. Tai sitten en vain ole kiinnittänyt tähän kasviin edes huomioita, sillä nuorempana samettikukat eivät kuuluneet millään muotoa lempikukkiini. Syynä oli lähinnä niistä erittyvä haju tai tuoksu - kuka mitenkin sen haluaa tulkita.
Hassua, mutta ajan saatossa omatkin mieltymykset muuttuvat ja nyt jopa pidän sen tuoksusta.

Tässä hieman tietoa kyseisestä isosamettikukasta.

Latinalainen nimi Tagetes erecta.
Kyseessä on yksivuotinen F1-hybridi, jonka kukat ovat kerrottuja, vaniljanvalkoisia ja muistuttavat neilikan kukkaa.
Hyötykasviyhdistyksen pussin mukaan korkeus noin 45 cm, mutta todistettavasti meidän hybridit ovat lähes 95cm!!!





Lieneekö kasvupyrähdyksen syynä lannoitus, johon käytin Kekkilän luonnonmukaista lannoitetta....




Samettikukka toimii hyvin maanparannuskasvina, se on arvokas mesikasvi päivä- ja yöperhosille ja sitä voidaan käyttää värjäyskasvina.
Kukka viihtyy auringossa ja puolivarjossa, kuivassa ja tuoreessa, runsasravinteisessa, syvämultaisessa moreenimaassa.
Etelärannikolla sen voi kylvää suoraan kasvupaikalle, mutta on muistettava, että se on hallanarka.

Koska yöt alkavat jo olla viileitä, olen todella onnellinen, että ehdin nähdä näiden kukkivan ennen kuin halla ehtii ne korjata.

Kuluneen kesän aikana en valitettavasti voinut jatkuvasti olla näitä hoivaamassa. Haluan kiittää Annua ja Helyä, jotka huolehtivat kastelusta silloin, kun omat velvollisuuteni kutsuivat kauemmas. Kiitos ystävät!


maanantai 29. elokuuta 2016

syyskimikin pauloissa


Olen tänä vuonna ihastunut etenkin tummiin kasveihin.
En tiedä miksi. Ehkä siksi, että elän itsekin suurten muutosten aikaa ja haluan rohkeammin kokeilla pihoillani myös jotain täysin uutta, joka antaa kontrastia istutusalueelle tai toimii muuten vain katseenvangitsijana.

Syyskimikki (Actaea simplex) ja siitä väritys Black Negligee, on minun tämän vuoden uusi suosikki.


Kasvin lehti on tummanpuhuva, kukinto auetessaan valkoinen.

Kasvista, kukinnon kera, tulee noin 150-200 cm korkea.
Se viihtyy varjoisassa tai puolivarjoisassa, tuoreessa tai kosteassa, runsasravinteisessa mullassa, mutta myös savisessa maassa.
Istutusetäisyys on noin 50 cm.

Käytin tätä rajaamaan istutusaluetta, jossa nyt taaimmaisena kasvavat syreenit. Syyskimikit istutuin puolestaan syreenien eteen ja istutusalueen matalampien kasvien taakse.





Syyskimikki toimii istutusalueellani mm. tämän
Hemerocallis Hybrida-ryhmän  "Entrapment"
päivänliljan taustavärinä.
Jään innolla odottamaan kimikkien kasvua tuuheammiksi sekä näkeväni ne kukkimassa pihallamme.

tiistai 9. elokuuta 2016

Luonnon antimia

Minulle metsä ja luonto edustaa sitä paikkaa, jossa voi "tyhjentää pään kaikista turhista asioista", kulkea, elää hetkessä, katsella, ihmetellä luontoa ja sen antimia. Ja tietenkin poimia niitä. Ihanaa hyötyliikuntaa luonnon helmassa.

Tulin eilen illalla maalle koiran kanssa.
Vapaa-ajan viettopaikkamme polun varressa kasvoi kanttarelleja. Samalta paikalta olin vain muutama päivä sitten korjannut kaikki samassa kohdassa kasvaneet sienet.
Ja nyt niitä oli kasvanut taas lisää.
Joten, päätin ottaa korini ja suunnata kohti vakituiseksi muodostuneita sienestyspaikkoja.
Kanttarelleja lähdin pääosin etsimään, mutta sainkin paljon enemmän.
Eilisen antimet: vaaleaorakas, mustatorvisieni ja kanttarelli.




Vaaleaorakas.
Vaaleanorakkaan (lat. Hydnum repandum) tunnistaa kermanvaaleasta väristään, jämäkästä varresta sekä pehmeistä "piikeistä"eli orasta lakin alla. Sieni on lähes kanttarellin veroinen ruokasieni, jonka maku on mieto tai jonkin verran kirpeähkö.
Mummini keräsi näitä aikanaan paljon ja muistan hänen paistaneen sienen lakin voissa paistinpannulla. Ja ripaus suolaa päälle ja nautittiin ihan pihvin tavoin.
Kypsentäminen tulee kuitenkin suorittaa huolella.

Mustatorvisieni.
Mustatorvisienen (lat. Craterellus cornucopioides) tunnistaa tummasta suppiloimaisesta ulkomuodostaan, jonka ulkopinta on harmaa (tyveä lukuunottamatta) ja sileä. Sienessä ei myöskään ole helttaa.
Mustatorvisieni on harvinaisempi kuin tärkeimmät kauppasienemme ja se on paikkauskollinen.
Eli tämän herkun löytöpaikka kannattaa painaa mieleen.
Sieni on ohutmaltoinen, joten se sopii kuivattavaksi ja se sopii käytettäväksi mm. keitoissa, kastikkeissa ja muhennoksissa.


Kanttarelli eri kuvakulmista.
Keltavahveron, eli tuttavallisemmin kanttarellin (lat. Cantharellus cibarius), tunnistaa kauniin kullankeltaisesta väristä sekä hedelmäisestä tuoksusta. Kanttareilla voidaan kuivata, pakastaa tai säilöä suolaliemeen. Sieni ei vaadi esikäsittelyä.
Meidän perheessä sientä käytetään pääosin kastikkeena, mutta myös keitossa sekä piiraissa.

Sienestys on ihanaa, mutta on myös tunnettava sienet, joita kerää.
Jos olet epävarma, niin varmista ennen keräämistä ( ja ennen syömistä!!!!!) että et ole kerännyt lautasellesi metsästä myrkyllisiä sieniä!

Antoisia sienestyshetkiä!!!

perjantai 5. elokuuta 2016

torstai 4. elokuuta 2016

Hamina Tattoo 2016 - Linnoituksen vanhoilla piholla

Tänä vuonna pääsin jatkamaan kaksi vuotta sitten Hamina Tattoon yhteydessä aloittamaani vanhojen pihojen kiertämistä.
Meillä olikin varsinainen naisten "sukuraati" mukana pihakatselmuksissa, joista jokaisella raatilaisella oli joko sisustamiseen, taiteeseen, muotiin, pihoihin liittyvää koulutusta tai suurta rakkautta kauniisiin pihoihin, kasveihin, sisustamiseen ja yksityiskohtiin.

Aloitetaanpa hurmaavasta Kochlerin talosta.



Aikaisemmin talo oli keltainen, mutta nyt se oli saanut herkullisen vaalean pinkin maalipinnan ja voi, olisin voinut ihastella taloa vaikka kuinka pitkään! Se oli kuin karamelli!




Näkymiä Kochlerin talon takapihalta. Kynttiläkuva vanhasta 1700-luvun kellarista...
Aika huikeaa ajan havinaa.



 
Huomaa upea kenttäkiveys.




Näkymiä Salan talon takapihalta. Oletan tämän olevan
sen kohdan, jolta pitkä piharakennus on purettu.

Viehättävä Salan talon piharakennus.
Pihan yli vedetty purje, yhdisti sen loistavasti pihan takana siintävään Hamina Bastioniin.
Jään mielenkiinnolla seuraamaan Salan talon sekä pihan muutoksia. Keskusteltuani uuden omistajan kanssa, voisin sanoa, että talo on saanut omistajikseen juuri sellaiset ihmiset, jotka osaavat uudistaa taloa ajan henkeä ja perinteitä kunnioittaen.

Ja matkalla seuraavaan kohteeseen, huomasimme palanneemme kauas menneisyyteen alla olevan sievän edustajan matkassa.
Tattoon aikana Haminan kaduilla voi nähdä näin hurmaavasti
pukeutuneita ihmisiä!

Sievää....




Oiva näkymä saunatiloista kohti Raatihuoneen kelloa.
Tässa tilassa sijaitsi ennen talli.


 
 
 
 

Talon alla sijaitsi komea kellari, joka näkyy
seuraavassa kuvassa vasemmalla.


 Pihapiiri oli suuri. Siinä olisi potentiaalia vaikka mihin!


Piha on helppohoitoinen "kivipiha".

Kaunis kaari-ikkuna ja takorautainen
ovikatos. Minusta tuntuu, että meidän Villa
Matildaan täytyy teettää tällainen.

Tässä on jotain pysäyttävää.



Näin vuonna 2016.
Vielä jäi katsottavaa seuraavaankin Tattooseen, toivotaan että ne pihat, joihin en tänä vuonna ehtinyt, ovat auki myös vuonna 2018.

Tattoot jatkuvat yhä pari päivää, eli 6.8. saakka. Joten vielä ehtii!!!






sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Katse Haminaan PÄIN!


Kotkan Meripäivät päättyvät pikku hiljaa, mutta älä suinkaan suuntaa vielä kotia kohti!
Juhlahumu nimittäin jatkuu kaakonkulmalla, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Kotkasta, eli HAMINASSA!

IT IS SHOWTIME!

Kaksi vuotta on hurahtanut edellisestä Hamina Tattoosta.
On taas se mahtava aika, jolloin joka toinen vuosi järjestettävä sotilasmusiikkitapahtuma täyttää pienen ympyräkaupungin. Tämän lisäksi tapahtumia löytyy moneen eri makuun,
niin suuremmille kuin pienemmillekin.

Piha ja puistotien löytää varmastikin bloggaamassa ainakin Linnoituksen vanhoilla pihoilla.
Osasta pihoja kirjoitinkin jo pari vuotta sitten, kirjoitukset löytyvät täältä, mikäli haluat tutustua.


Joten, tulethan sinäkin viettämään tapahtumantäyteistä viikkoa, 1-6.8.2016,
 HURMAAVAAN HAMINAAN!




Ympyräkaupungin ydin, Raatihuoneentori.
 
 
TAVATAAN HAMINASSA!!!!!
 
 
 
 


perjantai 29. heinäkuuta 2016

Uusiokäyttöön


Meillä on vuosien ajan ollut kesäisin vapaa-ajan viettopaikan tien vieressä maitokärryt, johon olen laittanut ryhmäkasviasetelman vanhaan puulaatikkoon.
No, enää meillä ei ole maitokärryjä. Mutta, ei hätä ole tämän näköinen.
Kun vähän kaivelee navetan ylisiä, niin sieltä voi löytyä uudelleen hyödynnettävää, käyttökelpoista tavaraa ja rekvisiittaa.

Ja ei muuta kun mielikuvitus lentämään ja uusia ideoita virittelemään.

Löysinkin vanhan, puisen, vesikelkan ja ennestään minulla oli sinkkinen, suurehko pesusoikko, joka oli pyörinyt nurkissa.

Puukelkka oli pahasti pölyyntynyt, mutta kun sille näytti vähän harjaa ja vettä, niin johan siitä kuoriutui uljas vanhus.

Olin eilen aamupäivällä käynyt kauppapuutarhalla, koska olin ajatellut käydä istuttamassa ukin ja mummin haudalle uudet kukat. Keväällä istutetut äitienpäiväruusut olivat jo parhaat päivänsä nähneet ja hauta näytti niin surullisen tummalle. Joten se kaipasi piristystä.

Tällä samaisella käynnillä mukaani tarttui sitten hopean värinen hopeaputous, ruusubegonia, muutama kukontöyhtö (kahta eri väriä; pinkki ja hot pink), valkoista miljoonakelloa sekä komeamaksaruoho (takana vasemmalla), joka odottelee kukinnan aloittamista.
Kukkavalinnat myötäilevät pitkälti kirjoituksessa "Illalla, sillalla" olevia kukka-asetelmia, koska ne sijaitsevat suhteellisen lähellä toisiaan....

Ja tällainen asetelma löytyy nyt sitten tien vierestä.







Ja kuka sanoi, ettei kelkkaa voi käyttää kesällä??




torstai 28. heinäkuuta 2016

Kotka kutsuu..... kuuleeko Suomi?

Perinteiset Meripäivät starttaavat TÄNÄÄN, eli 28.7.
Merellinen Kotka täytyy tapahtumista ja nyt näyttää siltä, että sää suosii aika mukavasti Meripäiviin osallistujia!














Puutarhaihmisenä suosittelen myös Kotkansaarelta kivenheiton päässä olevaa Laaksosen Heikin luomusta, Jokipuistoa, joka sijaitsee Karhulassa joen varrella.
Lapsia ajatellen, puiston yhteydessä on myös leikkipuisto, jossa voi niin perheen pienimmät kuin aikuisetkin nauttia kauniista ympäristöstä.


Mikäli haluat tutustua tarkemmin Kotkan puistojen runsaaseen tarjontaan, niin tästä samaisesta blogistani löytyy kirjoitus Helmiä meren äärellä, josta saa läpileikkauksen erilaisiin puistoalueisiin Kotkan alueella.

TERVETULOA KOTKAAN JA MERIPÄIVILLE!




tiistai 26. heinäkuuta 2016

Erilaisia...

ja niin kauniita, kuten jokainen meistä tavallaan. Pienistä vioistaan huolimatta....


Ihanaa päivää Sinulle!

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Illalla, sillalla.....



Kuluneena kesänä olemme maalanneet lapsuudenkaverini, Annun, kanssa vanhaa siltaa Haminassa.
Tikkurilan Vinhaa on sudittu kaiteisiin pensselit heiluen.



Meidän molempien tilat ovat kyseisen sillan alta virtaavan joen varrella, joten paljon muistoja liittyy tuohon vesielementtiin jo lapsuusvuosilta, jolloin kesät suorastaan asuttiin joessa.

Istun tätä kirjoittaessani näköetäisyydellä sillasta ja mietin miten aloittaisin tämän postauksen.

 
Sitten muistin, että tupamme seinällä on hyvin kauan sitten otettu kuva mummista nuoruusvuosinaan, istumassa tuon samaisen sillan kaiteella ystävättärensä kanssa.


 
Tästä aasinsiltana mieleeni juolahti vanha kappale "Illalla, sillalla", mutta en saa millään päähäni kenen esittämä se on.
Voin kuitenkin hyvin kuvitella, kuinka tuokin silta on ehkä joskus toiminut nuorten kohtauspaikkana......Se on nähnyt vuosikymmenien aikana monia vaiheita ja lukematon määrä ihmisiä on sen ylittänyt.

Silta on vuosikymmeniä sitten, tarkalleen 1972, läpikäynyt jo mittavamman kunnostusoperaation, jolloin RUK:n pioneerit olivat sitä nikkaroimassa.
Hyvin se on kestänyt aikaa, välillä on vähän puuosia uusittu, ja myös tällä hetkellä homma on hieman "stand by", koska odottelemme sillan toisen puolen kaiteisiin lisää kakkosnelosia (siis lankkuja), koska alajuoksut/poikkipuut ovat jo haperoituneet sen verran, että ne vaatii vaihtamista.
Jo maalatun puolen kaideosat olivat aika hyvässä kunnossa, vain yksi osa vaati uusimista.

Jotta silta pääsisi arvoiseensa asemaan, niin maalauksen lisäksi se on nyt lakaistu ja kaiteelle on istutettu kukkia tuomaan iloa kaikille sillan ylittäville. Vielä kun sillan toinen kaide saadaan kunnostettua, niin sitten on aika ottaa yhteiskuva kaikista sillan kunnostusoperaatioon osallistuneista.


Lakaistuna....





  
Istutuksissa vihreää hopeaputousta, ruusubegoniaa
ja valkoista miljoonakelloa.
 

Kesämuisto 2016.