tiistai 9. elokuuta 2016

Luonnon antimia

Minulle metsä ja luonto edustaa sitä paikkaa, jossa voi "tyhjentää pään kaikista turhista asioista", kulkea, elää hetkessä, katsella, ihmetellä luontoa ja sen antimia. Ja tietenkin poimia niitä. Ihanaa hyötyliikuntaa luonnon helmassa.

Tulin eilen illalla maalle koiran kanssa.
Vapaa-ajan viettopaikkamme polun varressa kasvoi kanttarelleja. Samalta paikalta olin vain muutama päivä sitten korjannut kaikki samassa kohdassa kasvaneet sienet.
Ja nyt niitä oli kasvanut taas lisää.
Joten, päätin ottaa korini ja suunnata kohti vakituiseksi muodostuneita sienestyspaikkoja.
Kanttarelleja lähdin pääosin etsimään, mutta sainkin paljon enemmän.
Eilisen antimet: vaaleaorakas, mustatorvisieni ja kanttarelli.




Vaaleaorakas.
Vaaleanorakkaan (lat. Hydnum repandum) tunnistaa kermanvaaleasta väristään, jämäkästä varresta sekä pehmeistä "piikeistä"eli orasta lakin alla. Sieni on lähes kanttarellin veroinen ruokasieni, jonka maku on mieto tai jonkin verran kirpeähkö.
Mummini keräsi näitä aikanaan paljon ja muistan hänen paistaneen sienen lakin voissa paistinpannulla. Ja ripaus suolaa päälle ja nautittiin ihan pihvin tavoin.
Kypsentäminen tulee kuitenkin suorittaa huolella.

Mustatorvisieni.
Mustatorvisienen (lat. Craterellus cornucopioides) tunnistaa tummasta suppiloimaisesta ulkomuodostaan, jonka ulkopinta on harmaa (tyveä lukuunottamatta) ja sileä. Sienessä ei myöskään ole helttaa.
Mustatorvisieni on harvinaisempi kuin tärkeimmät kauppasienemme ja se on paikkauskollinen.
Eli tämän herkun löytöpaikka kannattaa painaa mieleen.
Sieni on ohutmaltoinen, joten se sopii kuivattavaksi ja se sopii käytettäväksi mm. keitoissa, kastikkeissa ja muhennoksissa.


Kanttarelli eri kuvakulmista.
Keltavahveron, eli tuttavallisemmin kanttarellin (lat. Cantharellus cibarius), tunnistaa kauniin kullankeltaisesta väristä sekä hedelmäisestä tuoksusta. Kanttareilla voidaan kuivata, pakastaa tai säilöä suolaliemeen. Sieni ei vaadi esikäsittelyä.
Meidän perheessä sientä käytetään pääosin kastikkeena, mutta myös keitossa sekä piiraissa.

Sienestys on ihanaa, mutta on myös tunnettava sienet, joita kerää.
Jos olet epävarma, niin varmista ennen keräämistä ( ja ennen syömistä!!!!!) että et ole kerännyt lautasellesi metsästä myrkyllisiä sieniä!

Antoisia sienestyshetkiä!!!

perjantai 5. elokuuta 2016

torstai 4. elokuuta 2016

Hamina Tattoo 2016 - Linnoituksen vanhoilla piholla

Tänä vuonna pääsin jatkamaan kaksi vuotta sitten Hamina Tattoon yhteydessä aloittamaani vanhojen pihojen kiertämistä.
Meillä olikin varsinainen naisten "sukuraati" mukana pihakatselmuksissa, joista jokaisella raatilaisella oli joko sisustamiseen, taiteeseen, muotiin, pihoihin liittyvää koulutusta tai suurta rakkautta kauniisiin pihoihin, kasveihin, sisustamiseen ja yksityiskohtiin.

Aloitetaanpa hurmaavasta Kochlerin talosta.



Aikaisemmin talo oli keltainen, mutta nyt se oli saanut herkullisen vaalean pinkin maalipinnan ja voi, olisin voinut ihastella taloa vaikka kuinka pitkään! Se oli kuin karamelli!




Näkymiä Kochlerin talon takapihalta. Kynttiläkuva vanhasta 1700-luvun kellarista...
Aika huikeaa ajan havinaa.



 
Huomaa upea kenttäkiveys.




Näkymiä Salan talon takapihalta. Oletan tämän olevan
sen kohdan, jolta pitkä piharakennus on purettu.

Viehättävä Salan talon piharakennus.
Pihan yli vedetty purje, yhdisti sen loistavasti pihan takana siintävään Hamina Bastioniin.
Jään mielenkiinnolla seuraamaan Salan talon sekä pihan muutoksia. Keskusteltuani uuden omistajan kanssa, voisin sanoa, että talo on saanut omistajikseen juuri sellaiset ihmiset, jotka osaavat uudistaa taloa ajan henkeä ja perinteitä kunnioittaen.

Ja matkalla seuraavaan kohteeseen, huomasimme palanneemme kauas menneisyyteen alla olevan sievän edustajan matkassa.
Tattoon aikana Haminan kaduilla voi nähdä näin hurmaavasti
pukeutuneita ihmisiä!

Sievää....




Oiva näkymä saunatiloista kohti Raatihuoneen kelloa.
Tässa tilassa sijaitsi ennen talli.


 
 
 
 

Talon alla sijaitsi komea kellari, joka näkyy
seuraavassa kuvassa vasemmalla.


 Pihapiiri oli suuri. Siinä olisi potentiaalia vaikka mihin!


Piha on helppohoitoinen "kivipiha".

Kaunis kaari-ikkuna ja takorautainen
ovikatos. Minusta tuntuu, että meidän Villa
Matildaan täytyy teettää tällainen.

Tässä on jotain pysäyttävää.



Näin vuonna 2016.
Vielä jäi katsottavaa seuraavaankin Tattooseen, toivotaan että ne pihat, joihin en tänä vuonna ehtinyt, ovat auki myös vuonna 2018.

Tattoot jatkuvat yhä pari päivää, eli 6.8. saakka. Joten vielä ehtii!!!






sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Katse Haminaan PÄIN!


Kotkan Meripäivät päättyvät pikku hiljaa, mutta älä suinkaan suuntaa vielä kotia kohti!
Juhlahumu nimittäin jatkuu kaakonkulmalla, noin puolen tunnin ajomatkan päässä Kotkasta, eli HAMINASSA!

IT IS SHOWTIME!

Kaksi vuotta on hurahtanut edellisestä Hamina Tattoosta.
On taas se mahtava aika, jolloin joka toinen vuosi järjestettävä sotilasmusiikkitapahtuma täyttää pienen ympyräkaupungin. Tämän lisäksi tapahtumia löytyy moneen eri makuun,
niin suuremmille kuin pienemmillekin.

Piha ja puistotien löytää varmastikin bloggaamassa ainakin Linnoituksen vanhoilla pihoilla.
Osasta pihoja kirjoitinkin jo pari vuotta sitten, kirjoitukset löytyvät täältä, mikäli haluat tutustua.


Joten, tulethan sinäkin viettämään tapahtumantäyteistä viikkoa, 1-6.8.2016,
 HURMAAVAAN HAMINAAN!




Ympyräkaupungin ydin, Raatihuoneentori.
 
 
TAVATAAN HAMINASSA!!!!!
 
 
 
 


perjantai 29. heinäkuuta 2016

Uusiokäyttöön


Meillä on vuosien ajan ollut kesäisin vapaa-ajan viettopaikan tien vieressä maitokärryt, johon olen laittanut ryhmäkasviasetelman vanhaan puulaatikkoon.
No, enää meillä ei ole maitokärryjä. Mutta, ei hätä ole tämän näköinen.
Kun vähän kaivelee navetan ylisiä, niin sieltä voi löytyä uudelleen hyödynnettävää, käyttökelpoista tavaraa ja rekvisiittaa.

Ja ei muuta kun mielikuvitus lentämään ja uusia ideoita virittelemään.

Löysinkin vanhan, puisen, vesikelkan ja ennestään minulla oli sinkkinen, suurehko pesusoikko, joka oli pyörinyt nurkissa.

Puukelkka oli pahasti pölyyntynyt, mutta kun sille näytti vähän harjaa ja vettä, niin johan siitä kuoriutui uljas vanhus.

Olin eilen aamupäivällä käynyt kauppapuutarhalla, koska olin ajatellut käydä istuttamassa ukin ja mummin haudalle uudet kukat. Keväällä istutetut äitienpäiväruusut olivat jo parhaat päivänsä nähneet ja hauta näytti niin surullisen tummalle. Joten se kaipasi piristystä.

Tällä samaisella käynnillä mukaani tarttui sitten hopean värinen hopeaputous, ruusubegonia, muutama kukontöyhtö (kahta eri väriä; pinkki ja hot pink), valkoista miljoonakelloa sekä komeamaksaruoho (takana vasemmalla), joka odottelee kukinnan aloittamista.
Kukkavalinnat myötäilevät pitkälti kirjoituksessa "Illalla, sillalla" olevia kukka-asetelmia, koska ne sijaitsevat suhteellisen lähellä toisiaan....

Ja tällainen asetelma löytyy nyt sitten tien vierestä.







Ja kuka sanoi, ettei kelkkaa voi käyttää kesällä??




torstai 28. heinäkuuta 2016

Kotka kutsuu..... kuuleeko Suomi?

Perinteiset Meripäivät starttaavat TÄNÄÄN, eli 28.7.
Merellinen Kotka täytyy tapahtumista ja nyt näyttää siltä, että sää suosii aika mukavasti Meripäiviin osallistujia!














Puutarhaihmisenä suosittelen myös Kotkansaarelta kivenheiton päässä olevaa Laaksosen Heikin luomusta, Jokipuistoa, joka sijaitsee Karhulassa joen varrella.
Lapsia ajatellen, puiston yhteydessä on myös leikkipuisto, jossa voi niin perheen pienimmät kuin aikuisetkin nauttia kauniista ympäristöstä.


Mikäli haluat tutustua tarkemmin Kotkan puistojen runsaaseen tarjontaan, niin tästä samaisesta blogistani löytyy kirjoitus Helmiä meren äärellä, josta saa läpileikkauksen erilaisiin puistoalueisiin Kotkan alueella.

TERVETULOA KOTKAAN JA MERIPÄIVILLE!




tiistai 26. heinäkuuta 2016

Erilaisia...

ja niin kauniita, kuten jokainen meistä tavallaan. Pienistä vioistaan huolimatta....


Ihanaa päivää Sinulle!

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Illalla, sillalla.....



Kuluneena kesänä olemme maalanneet lapsuudenkaverini, Annun, kanssa vanhaa siltaa Haminassa.
Tikkurilan Vinhaa on sudittu kaiteisiin pensselit heiluen.



Meidän molempien tilat ovat kyseisen sillan alta virtaavan joen varrella, joten paljon muistoja liittyy tuohon vesielementtiin jo lapsuusvuosilta, jolloin kesät suorastaan asuttiin joessa.

Istun tätä kirjoittaessani näköetäisyydellä sillasta ja mietin miten aloittaisin tämän postauksen.

 
Sitten muistin, että tupamme seinällä on hyvin kauan sitten otettu kuva mummista nuoruusvuosinaan, istumassa tuon samaisen sillan kaiteella ystävättärensä kanssa.


 
Tästä aasinsiltana mieleeni juolahti vanha kappale "Illalla, sillalla", mutta en saa millään päähäni kenen esittämä se on.
Voin kuitenkin hyvin kuvitella, kuinka tuokin silta on ehkä joskus toiminut nuorten kohtauspaikkana......Se on nähnyt vuosikymmenien aikana monia vaiheita ja lukematon määrä ihmisiä on sen ylittänyt.

Silta on vuosikymmeniä sitten, tarkalleen 1972, läpikäynyt jo mittavamman kunnostusoperaation, jolloin RUK:n pioneerit olivat sitä nikkaroimassa.
Hyvin se on kestänyt aikaa, välillä on vähän puuosia uusittu, ja myös tällä hetkellä homma on hieman "stand by", koska odottelemme sillan toisen puolen kaiteisiin lisää kakkosnelosia (siis lankkuja), koska alajuoksut/poikkipuut ovat jo haperoituneet sen verran, että ne vaatii vaihtamista.
Jo maalatun puolen kaideosat olivat aika hyvässä kunnossa, vain yksi osa vaati uusimista.

Jotta silta pääsisi arvoiseensa asemaan, niin maalauksen lisäksi se on nyt lakaistu ja kaiteelle on istutettu kukkia tuomaan iloa kaikille sillan ylittäville. Vielä kun sillan toinen kaide saadaan kunnostettua, niin sitten on aika ottaa yhteiskuva kaikista sillan kunnostusoperaatioon osallistuneista.


Lakaistuna....





  
Istutuksissa vihreää hopeaputousta, ruusubegoniaa
ja valkoista miljoonakelloa.
 

Kesämuisto 2016.


 



sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Huvilassa ja Huussissa

Sade ja ukkonen katkaisi päiväaskareeni ulkona, joten nyt on hyvä hetki päivittää meidän tämän kesän Huvilan ja Huussin remonttitapahtumia.

Ensin Huvilaan.
Kirjoituksessani "Pinotexia pintaan" näkyi huvilamme, Villa Matildan, eteisen lähtötilanne.
Paneeli oli päässyt tummumaan kymmenen vuoden aikana, joten tilaa täytyi saada raikastettua.

Mieheni, joka yleisesti kommentoi valkoisesta väristä näin "Eiiii, taas valkoista" yllättikin minut tällä kertaa kommentoimalla "No niin, eteisestä tulikin yhtenäisempi talon muun sisustuksen kanssa". Leukani loksahti auki, kuulivatko korvani oikein? Siis oikeasti, jopa isäntä oli sitä mieltä, että tämä oli oikea liike! Loistavaa!



Seinissä siis pari kerrosta kuultovalkeaa paneelilakkaa ja listat on maalattu ihan Helmi kalustemaalilla, joita molempia sattumoisin löytyi meiltä ennestään hyllystä.
Vanhojen peiliovien maalaus jää toiseen kertaan. Ne on pääosin vielä hyvässä maalissa, mutta näyttävät ehkä hieman tunkkaiselta puhtaan valkoisen kanssa.
Tilan kokonaisilme kuitenkin raikastui huomattavasti.

Ja sitten Huussiin...

Tämä tila kaipasi myös päivitystä.
Olin päättänyt jo viime syksynä, että tämän vuoden projekteja tulee olemaan huussin päivitys esikompostoivaan käymälään.
Hankin Kekkilän 100 litran kuivikekäymälän jo kevättalvella, jolloin se oli valmiina odottamassa sopivaa remonttihetkeä.
No, kuluva viikko onkin ollut yllättävän sateinen, mutta se ei ole meidän kesän viettoa haitannut ollenkaan. Päinvastoin, nyt on saanut tehtyä näitä listalla olevia remontteja mukavasti eteenpäin.
Ja sitten kun aurinko jälleen paistaa, niin on mukava keskittyä ulkotöihin...
Huussi vuodelta 1997.

Vähän kuultovalkeaa pintaan ja alaosaan
uutta paneelia.

Ja alla sitten kuva, miltä uusi huussi alkaa näyttämään... vaatii vielä jonkin verran viimeistelyä.
Tuuletusputken ajattelin päällystää pellavan värisellä narulla.
Paneelien leikkauskohtaan tulee hyvin kapea lista.
Ovi ja ikkuna ovat vielä puun värisiä tässä kuvassa, mutta ovat jo maalattu samaan henkeen muun sisustuksen kanssa.
Ikkunoihin ompelen harmaat pellavaverhot.



Extra wc-paperirullille kiinnitin seinään vaakatasoon
pienen puulaatikon. Siihen mahtuu kätevästi 6
vararullaa.

Huussin vanha osa lattiasta hiottiin
ja tämän jälkeen lattian uusi osa ja
vanha lattia maalattiin Akvafloor- maalilla.

Näin!

Ja seuraavaksi navetasta pitäisi saada roinaa ulos, jota aika monta edellistä sukupolvea on ehtinyt sinne hilloamaan....

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Mansikkaa ja porkkanaa


Se on sitten heinäkuun ensimmäinen.
Aamu on lämmin ja aamulenkki koiran kanssa kertoi sen, että päivästä tulee ihanan kesäinen!

Meillä vietetään tänään syntymäpäivää, joten päiväämme somistaa sekä mansikkamoussekakku että porkkanakakku. Molemmat ovat gluteiinittomia.

Nimeltä mainitsematon koemaistaja on jo iskenyt hampaansa molempiin ja voi sanoa että "EI HUONO!"
Mansikkamoussea ja marenkia, mmmm.





Ja aivan taivaallista porkkanavuokaa....



Ja vaikka tämä ei nyt mikään maksettu mainos olekaan, niin voin tässä nyt kiinnostuneille kertoa, että näitä valmistaa Helsingin Herttoniemessä toimiva Kanniston Leipomo.

Ei muuta kun suut makiaks!